Siirry pääsisältöön

Seppo Jokinen - Kuolevaksi julistettu


Seppo Jokinen
Kuolevaksi julistettu
Crime Time, 2015

20. Koskis kirja tykittää varmalla otteella

"Mies juoksee henkensä hädässä läpi Tampereen keskustan. Silti hän ei suostu paljastamaan poliisille vainoajansa nimeä. Kohta mies joutuu tahallisen päälleajon uhriksi, mutta pakenee paikalta pahasti loukkaantuneena. Se saa komisario Koskisen ymmälleen. Miksi mies vaikenee, vaikka tietää olevansa kuolemanvaarassa?
Samaan aikaan Tampereen poliisia työllistää ravintolassa naisia vaaniva mies, jonka saaliiksi joutuneet uhrit heräävät seuraavana aamuna oudoista paikoista eri puolilta kaupunkia. He eivät ole kuitenkaan joutuneet ruumiillisen väkivallan kohteeksi, ja se herättää poliisissa pelon, onko muutaman vuoden piilossa pysynyt pihkahiippari palannut kuvioihin.
Eikä Sakari Koskisen työtaakkaa helpota yhtään läheisen työtoverin kadonneen tyttären yhä epätoivoisemmiksi käyneet etsinnät."
Seppo Jokinen on kirjoittanut jälleen yhden vuoden mielenkiintoisimmista ja parhaimmista dekkareista. Jokinen osoittaa jälleen, että kotimainen dekkari ei tarvitse olla kauheaa verenvuodatusta tai liiallista räminää vaan rauhallisella harkitulla meiningillä saadaan aikaan yli 300 sivua vankkaa kerrontaa.
Koskinen on tuiki tavallinen suomalainen poliisi, juuri sellainen jollaiseksi hänet voikin olettaa kun on kyse dekkarista. Hänellä on omat pienet ongelmansa yksityiselämässä, mutta silti hän yrittää selvitä jokaisesta päivästä kuin kuka tahansa normaali mies. Koskisen suhdekiemurat tulevat kirja kirjalta tutuimmiksi ja yleensä niihin ilmestyy jokin uusi solmu, ja yleensä sen solmun aiheuttaja on oma rakas ex-vaimo joka tuntuu roikkuvan välillä Koskisen niskassa liiankin tiukasti.

Tarina alkaa kun Hanu juoksee henkihädässä karkuun jotan. Poliiseille Hanu ei halua kertoa mitään vaan toteaa ettei mitään takaa-ajajia ole, eikä hän ole edes vaarassa vaikka hetkeä myöhemmin Hanu jää auton alle. Kirjan toinen tutkintalinja on mies joka vaanii tampereleisissa ravintoloissa naisia. Kun nainen joutuu miehen "saaliksi" he heräävät useimmiten aivan oudoista paikoista ympäri kaupunkia. Tämäkään ei vielä riitä kirjan tarinaan vaan yhden mielenkiintoisen lisän tuo Koskisen työkaverin Lundenin tyttären Lotan katoaminen. Lotta on ollut kateissa jo pitkän aikaa ja kaikki pelkäävät pahinta, että Lotta on kuollut.
Jääräpäisenä miehenä Koskinen ja kumppanit jatkavat Lotan etsimistä ja välillä edes Koskisen alaiset eivät kerro Koskiselle kaikkea ja aihettavat Koskiselle kuin myös Koskisen esimiehille harmaita hiuksia ja Koskisen oma ura on vaarassa.
Kaikki kuitenkin selviää aikanaan niin Hanun kohtalo, kuin öinen hiippailija, sekä selviää mitä tapahtui Ulla Lundelinin tyttärelle.

...mutta antaako Seppo Jokinen jo joitain merkkejä siitä, että Koskisen taru on ohitse? Koskinen nimittäin pohtii eläkkeelle siirtymistä...voisiko Koskinen jatkaa yksityisetsivänä, toivon mukaan kirjailija ei tee niin radikaalia päätöstä, että päättää näin hienon kirjasarjan, vaan jatkaa sitä kaikkien meidän Koskis -fanien iloksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…