Siirry pääsisältöön

Arttu Tuominen - Muistilabyrintti


Artu Tuominen
Muistilabyrintti
Myllylahti, 2015


Arttu Tuominen on yksi vuoden 2015 esikoiskirjailijoista ja nimen omaan yksi lukuisista dekkareita kirjoittavista esikoiskirjailijoista. Kirjailija asuu Porissa ja kuten useat kirjailijat hänkin luo tapahtumamiljöön tuttuihin paikkoihin ja ympäristöön. Arttu toimii ympäristösuojelutehtävissä ja myös tämä on otettu kirjaan mukaan.

Kirjan alku on kutkuttava, siinä kirjan päähenkilö on joutunut onnettomuuteen ja loukkaantuu vakavasti, tämä on kuitenkin muisti kuva viisitoista vuotta sitten tapahtuneesta onnettomuudesta. Janne Rautakorpi on vanhempi rikoskonstaapeli ja hän palaa Porin poliisin väkivaltayksikköön, mutta kaikki ei kuitekaan ole ennallaan, ei ainakaan Jannella. Hän kyllä pystyy tekemään töitä, mutta sisimmisään kaivaa silti tuo traaginen onnettomuus. Rautakorpi saakin parikseen Liisa Sarasojan jolle isonmiehen osittaisiin saappaisiin hyppääminen ei ole helppoa.

Tuominen on rakentanut kirjan ovelasti, sillä itseäni jäi vaivaamaan heti kirjan alusta lähtien, miten kävi Rautakorven perheen onnettomuudessa. Perheen kohtaloa ei juurikaan valoiteta vasta kun kirjan loppusivuilla, se on aistittavissa mutta lukija saattaa aistia väärin.

Kirjan päätarinana ja juonena voidaan pitään rikosta jossa seurataan leikkipuiston viemärikaivoon sullotun ruumiin tapausta. Toinen juoni on kirjailijalle tutut ympäristöasiat. Ulvilan Harjunpäänjoen uimarannat on jo kolmatta kesää suljettuna koska joessa on havaittu bakteerilöydöksiä, tämän ongelman parissa toimii eittämättä kirjan mielenkiintoisin hahmo Jarkko Kokko, jolla päänupissa liikku omia demoneita.

Arttu Tuominen kirjoittaa hyvin etenevää tekstiä jota on miellyttävä lukea. Hän ei viljele liikaa ruumiita vaan pysyy hyvin asiallisessa ja mielyttävässä tekstissä jota on helppo lukea. Tuomisen kirjan sankareilla on tarinansa jonka hän tuo hyvin esille. Koska minua jäi ainakin kutkuttamaan tuo päähenkilön tarinan eteneminen niin toivon kirjall jatko-osaa, oli siinä sitten päähenkilönä Janne Rautakorpi tai eittämättä yhtä kiinnostava Liisa Sarasoja.

Kirjan esittelyssä käytetään lausetta, että Tuominen haastaa kotimaisen jännityksen konkarit, se on totta. Tuomisessa on paljon potentiaalia kasvaa hyväksi kirjailijaksi, tai sellainen hän on jo, mutta astuminen isojen poikien kenkiin on vain ajan kysymys koska se Tuomiselle tapahtuu. Odotan innolla koska Tuominen palkitaan dekkariseuran Johtolanka -palkinnolla, ei ehkä vielä mutta ei siihen kauaa mene.

Muistilabyrintti on huikean hyvä esikoisdekkari.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…