Siirry pääsisältöön

Eero Repo - Trombi


Eero Repo
Trombi
Marketiimi, 2015

Eero Repon kirja Trombi on mielenkiintoinen tuttavuus romaanimarkkinoilla. Nimittäin yksi sen päähenkilöistä on nimeltään COO, nyt ei kuitenkaan puhuta ihmisestä vaan tuttavallisemmin Hiilidioksidista. Kun kuvataan hiilidioksidia niin se on hajuton, myrkytön, väritön kaasu, joka suurina pitoisuuksina on myös terveydelle haitallista. Tässä olisi oiva "murhaaja" jos kyseessä olisi dekkari. Sitä Repon kirja ei kuitenkaa ole vaan voisiko sen luokitella luonnonsuojelukirjaksi.

Ruuhkiin kyllästynyt Hiili Dioksidi, COO, etsii uutta kasvua, elämäntarkoitusta. Se haluaa osaltaan hillitä ilmastonmuutosta. Mielipideilmasto kuumenee kun ennallistamishakkuu kerää yhteen ympäristöaktivistit, metsäviranomaiset sekä paikalliset, ja trombi kaataa niin metsän kuin suunnitelmatkin. Mikään ei ole ennallaan. Polku on enemmistön jälki, mutta kuka enää haluaa kulkea muiden osoittamaa tietä? COO asettuu pieneen mäntyyn, ihmiset löytävät itsestään ja toisistaan uuden kasvun mahdollisuuden. Kuka toimii luonnonmukaisesti? Ainakin pystykorvat Kiiski ja Saarikka, ja tietysti metsä. Trombi on kertomus kahden päivän ajalta, ihmisten ja luonnon suhteista, kasvun välttämättömyydestä.

Repo kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Kun tekstiä lukee tulee ilmi, että kirjailija itse saattaa työskennellä alalla jossa hän on joutunut tekemisiin paljon metsän kanssa. Tarina on mielenkiintoinen ja moniulotteinen ja ennenkaikkea oivallus käyttää pientä hiilidioksidia yhtenä päähenkilönä on hieno oivallus. Kun kirjaa lukee saattaa aistia kuinka vahva elementti yksistään metsä on ja kun sinne sekoitetaan mukaan trombi, tai sitten viranomaisia tulee eteen taianomainen vastus, ja useimmiten metsä ottaa voiton. Metsän mahdille ei kukaan voi mitään.

Kirjan tarinassa mua ei häirinnyt mikään, mutta kun sai kirjan käteen tuli mieleen sana KÄÄK! Kirjan kustantaja on pieni aloitteleva kustantamo, mutta jos itse olisin ollut kyseisen kirjan kirjoittaja en olisi hyväksynyt kyseistä kantta. Ehkä kannen idea on kuvata kuinka COO imeytyy puun vuosikasvuihin. Aika pahasti epäonnistunut kansi.

Mutta ei puututa kanteen vaan kansipaperin voi heittää vaikka pois ja lukea kirja ja tarina niin se on siinä. Katsotaan mihin Repon ura tästä urkenee. Jatkuuko tarinat metsässä ja missä muodossa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…