Siirry pääsisältöön

Eero Repo - Trombi


Eero Repo
Trombi
Marketiimi, 2015

Eero Repon kirja Trombi on mielenkiintoinen tuttavuus romaanimarkkinoilla. Nimittäin yksi sen päähenkilöistä on nimeltään COO, nyt ei kuitenkaan puhuta ihmisestä vaan tuttavallisemmin Hiilidioksidista. Kun kuvataan hiilidioksidia niin se on hajuton, myrkytön, väritön kaasu, joka suurina pitoisuuksina on myös terveydelle haitallista. Tässä olisi oiva "murhaaja" jos kyseessä olisi dekkari. Sitä Repon kirja ei kuitenkaa ole vaan voisiko sen luokitella luonnonsuojelukirjaksi.

Ruuhkiin kyllästynyt Hiili Dioksidi, COO, etsii uutta kasvua, elämäntarkoitusta. Se haluaa osaltaan hillitä ilmastonmuutosta. Mielipideilmasto kuumenee kun ennallistamishakkuu kerää yhteen ympäristöaktivistit, metsäviranomaiset sekä paikalliset, ja trombi kaataa niin metsän kuin suunnitelmatkin. Mikään ei ole ennallaan. Polku on enemmistön jälki, mutta kuka enää haluaa kulkea muiden osoittamaa tietä? COO asettuu pieneen mäntyyn, ihmiset löytävät itsestään ja toisistaan uuden kasvun mahdollisuuden. Kuka toimii luonnonmukaisesti? Ainakin pystykorvat Kiiski ja Saarikka, ja tietysti metsä. Trombi on kertomus kahden päivän ajalta, ihmisten ja luonnon suhteista, kasvun välttämättömyydestä.

Repo kirjoittaa sujuvaa tekstiä. Kun tekstiä lukee tulee ilmi, että kirjailija itse saattaa työskennellä alalla jossa hän on joutunut tekemisiin paljon metsän kanssa. Tarina on mielenkiintoinen ja moniulotteinen ja ennenkaikkea oivallus käyttää pientä hiilidioksidia yhtenä päähenkilönä on hieno oivallus. Kun kirjaa lukee saattaa aistia kuinka vahva elementti yksistään metsä on ja kun sinne sekoitetaan mukaan trombi, tai sitten viranomaisia tulee eteen taianomainen vastus, ja useimmiten metsä ottaa voiton. Metsän mahdille ei kukaan voi mitään.

Kirjan tarinassa mua ei häirinnyt mikään, mutta kun sai kirjan käteen tuli mieleen sana KÄÄK! Kirjan kustantaja on pieni aloitteleva kustantamo, mutta jos itse olisin ollut kyseisen kirjan kirjoittaja en olisi hyväksynyt kyseistä kantta. Ehkä kannen idea on kuvata kuinka COO imeytyy puun vuosikasvuihin. Aika pahasti epäonnistunut kansi.

Mutta ei puututa kanteen vaan kansipaperin voi heittää vaikka pois ja lukea kirja ja tarina niin se on siinä. Katsotaan mihin Repon ura tästä urkenee. Jatkuuko tarinat metsässä ja missä muodossa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

G.T. Karber - Murha!

  G.T. Karber Murha! 100 mysteeriä nojatuolietsiville Gummerus, 2024 G.T. Karberin Murha! on täydellinen valinta kaikille mysteerien ja älypelien ystäville. Kirja yhdistää murhamysteerien kiehtovan maailman ja loogiset pulmat, jotka haastavat lukijan terävimmän päättelykyvyn. Karber on rakentanut kirjan huolella, tarjoten 100 erilaista arvoitusta, jotka vaihtelevat vaikeustasoltaan ja tempaavat lukijan mukaansa ratkomaan rikoksia. Yksi kirjan vahvuuksista on sen interaktiivisuus. Pulmat on suunniteltu siten, että ne todella vaativat lukijalta luovaa ajattelua ja tarkkaa logiikkaa, mutta ne eivät koskaan tunnu mahdottomilta (Tai näi voi olettaa). Karber onnistuu ylläpitämään tasapainon haastavuuden ja palkitsevuuden välillä, mikä tekee arvoitusten ratkaisemisesta erityisen tyydyttävää. Jokainen mysteeri on omalaatuinen, ja monet tapaukset tuovat mukanaan hauskoja oivalluksia ja yllättäviä käänteitä. Kirjan rakenne tukee hyvin lukijan matkaa: arvoitukset kehittyvät vähitellen vaike...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Reijo Mäki - Maitolasimies

  Reijo Mäki Maitolasimies Otava, 2024 Maitolasimies on Reijo Mäen 35. Jussi Vares dekkari. Ensimmäinen, Moukanpeli, ilmestyi vuonna 1986, eli kohta juhlitaan jo Vares sarjan pyöreitä vuosia. Viime aikojen Jussi Vares dekkarit ovat olleet hyvin ennalta arvattavia lähinnä huonolla huumorilla höystettyjä tekeleitä. Onhan kirjoittajalla tietenkin oma huumorinsa, jota hän viljelee kirjasta kirjaan. Yksi häiritsevä asia tässä dekkarissa oli mm. se, että hän taivutti Pekko etunimen Pekkon. Oliko se tarkoituksellista vai ei, mutta oletin tämän olevan vain yksi virheellinen taivutus, mutta tätä samaa muotoa käytettiin jatkuvasti. Reijo Mäen uusimmat dekkarit ovat jo nimetty myös huumorimielessä kuten tämä Maitolasimies, tai esim aikaisempina vuosina ilmestyneet Köyhä Ritari, Soopeli, Hot Dog tai Kakolan kalpea. Toinen tunnistettava asia näissä on hyvin huumoripitoiset hahmojen nimet ja useimmiten näitä löytyy naishahmoilta joiden kanssa Jussi Vareksella tuntuu olevan aina vipinää ja ylläty...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kimmo Svinhufvud - Viheliäinen luovuus!

  Kimmo Svinhufvud Viheliäinen luovuus! Arthouse, 2026 Kirjoittamisesta on kirjoitettu paljon. On oppaita juonesta, henkilöhahmoista, kirjoitusrutiineista, inspiraatiosta ja tietenkin siitä kaikkien kirjoittajien tuntemasta möröstä, kirjoitusblokista. Siksi uuden kirjoittamisoppaan kohdalla ensimmäinen kysymys on väistämättä: mitä uutta tästä aiheesta enää voi sanoa? Kimmo Svinhufvudin Viheliäinen luovuus! onnistuu löytämään oman näkökulmansa. Se ei yritä vakuuttaa lukijaa siitä, että kirjoittaminen muuttuisi muutamalla niksillä helpoksi. Päinvastoin kirjan lähtökohdassa on jotakin paljon kiinnostavampaa: kirjoittamiseen kuuluu ristiriitaisuutta, epävarmuutta ja keskenään kamppailevia voimia. Niitä ei välttämättä tarvitsekaan poistaa. Svinhufvud lähestyy kirjoittamista erilaisten jännitteiden kautta. Kirjan taustalla vaikuttaa muun muassa ajatus niin sanotusta viheliäisestä ongelmasta: ongelmasta, johon ei ole olemassa yhtä lopullista ja kaikkialla toimivaa ratkaisua. Kirjoittamin...
Lähetä kommentti
Lue lisää