Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on päässyt siihen pisteeseen, että on aika ensimmäisen kokopitkän romaanitarinan, aiemmin totuttujen pakinakokoelmien sijasta. Mielensäpahoittajalla on edessään töitä, joita hänen on tehtävä ennen kuolemaansa: On rakennettava oma arkku, tehtävä testamentti ja laadittava hautajaispuhe. Kun vielä oma vanha rippipuku on käynyt ahtaaksi, täytyy tummapuku lainata naapurin Kolehmaiselta. Hautakivi on ostettava ajoissa, halvalla saa. Kuka saa Voortti Eskortin ja kummalle miniälle menee mikin emännän koruista. Hänen poikansa on huolissaan isästään ja ihmettelee isänsä touhuja. Tarina saa huumorintäytteistä nostetta, kun vanhan, perityn mustepullon korkki ei aukea ja pitää lähteä hakemaan kaupungista mustetta. Samalla Mielensäpahoittaja tulee sekaantumaan nykyajan vitsauksiin, laitteisiin joita hän ei koskaan ole käyttänyt, eikä olisi käyttänyt tälläkään kertaa, jos ei olisi ollut pakko. Tuomas Kyrö on kirjoittanut jälleen hienon, huumorintäytteise...