Siirry pääsisältöön

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti - Valonkantajat, välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä


Perttu Häkkinen & Vesa Iitti
Valon kantajat, välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä
LIKE, 2015

Syväsukellus suomalaiseen okkultismiin
Keittikö valtakunnanjohtaja kissan saatanallisessa rituaalissa? Kanavoitiinko ”Jäähyväiset aseille” -kappaleen sanat avaruusolioilta? Onko Vesa-Matti Loiri selvänäkijä?
Suomen itsenäisyyden ajan historiasta on kirjoitettu kasapäin opuksia, mutta tuskin yhtäkään näin outoa.Valonkantajat on hämmästyttävä, ja lajissaan ensimmäinen, populaarihistoriallinen syväsukellus maamme rikkaaseen esoteeriseen hengenelämään. Lönnrotmaisin vedoin se maalaa elävän kuvan suomalaisen tajunnan mystisestä yöpuolesta, jonka ylisillä seikkailevat niin ruumiinsilpojat, natsit, teosofit ja joogit kuin meediot, ufokontaktihenkilöt ja perkeleenpalvojatkin.
Luettuasi tämän teoksen kotimaasi näyttäytyy sinulle täysin uudessa valossa.



Tutustuin kirjaan erittäin varauksella, koska en osannut paljoa odottaa mitä kirja piti sisällään, se kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti ja sitä onkin ensimmäisen lukukerran jälkeen selailtu usesti ja etsitty tietoa. Kirja sisältää kymmenittäin mielenkiintoisia henkilöitä. 

Itselleni eniten kolahti Oliver Hawk, joka on myös itselleni sukua, en tiennyt hänen olevan tässä kirjassa ja kun luin hänestä tästä kirjasta yllätyin millainen mies hän oikeasti olikaan. En ollut koskaan kuullut tarinoita hänestä, en ainakaan sellaisia joita kirjassa oli. Tiesin hänen olleen mestarillinen hypnotisoija, joka esiintyi myös ulkomailla paljon. Kuitenkin hänen "saatanallinen" puolensa oli yllätys ja ehkäpä se kiinnostavin koko kirjassa.

Muita kirjan tuttuja henkilöitä, tai ainakin nimiä joista moni on kuullut on mm. Pekka Ervast, Aino Kassinen, Pekka Siitoin joka lieneen tunnetuin suomalainen "hörhö", jos näin voi sanoa. Kaikki kirjan henkilöt ovat jollain tapaa toisinajattelijoita, erakoita, oman tiensä kulkijoita joilla on ollut koko elämän ajan pyrkimys oppia uutta ja luoda jotain omaa maailmalle.

Yksi silmiinpistävä ominaisuus kaikella kuitenkin on, niihin liittyy seksuaalisuutta ja jollain tapaa "pahan" palvontaa, saatanallisuutta (sen vuoksi tämän esittelyn fonttikin on Helvetica).

Kuinka sitten suhtautua tähän kirjaan? Kuinka paljon siitä on totta ja kuinka paljon keksittyä. Luulen, että aika moni kirjassa esiintyvä henkilö on jossain vaiheessa keksinyt itselleen mitä mielenkiintoisempia ja epäuskottavampia tarinoita, jotta he jollain tavalla pystyvät luomaan itselleen sen mystisyyden ilmapiirin jota hakevat.

Kirjan tekijät on tehneet uskomattoman kokoomistyön, jotta tällainen kirja on saatu valmiiksi. Moni aineisto joita kirjassa esitellään on ollut hankalasti saatavissa ja jos menet henkilöiden sukulaisilta tai tutuilta kysymään asioista he voivat vain sanoa että eivät tiedä, vaikka totuus on että eivät kehtaa. Kirja on varmaan yksi tämän vuoden parhaimmista tietokirjoista ja saa monen lukijan tutustumaan entistä syvemmälle salatieteeseen, erityisesti kotimaiseen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…