Siirry pääsisältöön

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti - Valonkantajat, välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä


Perttu Häkkinen & Vesa Iitti
Valon kantajat, välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä
LIKE, 2015

Syväsukellus suomalaiseen okkultismiin
Keittikö valtakunnanjohtaja kissan saatanallisessa rituaalissa? Kanavoitiinko ”Jäähyväiset aseille” -kappaleen sanat avaruusolioilta? Onko Vesa-Matti Loiri selvänäkijä?
Suomen itsenäisyyden ajan historiasta on kirjoitettu kasapäin opuksia, mutta tuskin yhtäkään näin outoa.Valonkantajat on hämmästyttävä, ja lajissaan ensimmäinen, populaarihistoriallinen syväsukellus maamme rikkaaseen esoteeriseen hengenelämään. Lönnrotmaisin vedoin se maalaa elävän kuvan suomalaisen tajunnan mystisestä yöpuolesta, jonka ylisillä seikkailevat niin ruumiinsilpojat, natsit, teosofit ja joogit kuin meediot, ufokontaktihenkilöt ja perkeleenpalvojatkin.
Luettuasi tämän teoksen kotimaasi näyttäytyy sinulle täysin uudessa valossa.



Tutustuin kirjaan erittäin varauksella, koska en osannut paljoa odottaa mitä kirja piti sisällään, se kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti ja sitä onkin ensimmäisen lukukerran jälkeen selailtu usesti ja etsitty tietoa. Kirja sisältää kymmenittäin mielenkiintoisia henkilöitä. 

Itselleni eniten kolahti Oliver Hawk, joka on myös itselleni sukua, en tiennyt hänen olevan tässä kirjassa ja kun luin hänestä tästä kirjasta yllätyin millainen mies hän oikeasti olikaan. En ollut koskaan kuullut tarinoita hänestä, en ainakaan sellaisia joita kirjassa oli. Tiesin hänen olleen mestarillinen hypnotisoija, joka esiintyi myös ulkomailla paljon. Kuitenkin hänen "saatanallinen" puolensa oli yllätys ja ehkäpä se kiinnostavin koko kirjassa.

Muita kirjan tuttuja henkilöitä, tai ainakin nimiä joista moni on kuullut on mm. Pekka Ervast, Aino Kassinen, Pekka Siitoin joka lieneen tunnetuin suomalainen "hörhö", jos näin voi sanoa. Kaikki kirjan henkilöt ovat jollain tapaa toisinajattelijoita, erakoita, oman tiensä kulkijoita joilla on ollut koko elämän ajan pyrkimys oppia uutta ja luoda jotain omaa maailmalle.

Yksi silmiinpistävä ominaisuus kaikella kuitenkin on, niihin liittyy seksuaalisuutta ja jollain tapaa "pahan" palvontaa, saatanallisuutta (sen vuoksi tämän esittelyn fonttikin on Helvetica).

Kuinka sitten suhtautua tähän kirjaan? Kuinka paljon siitä on totta ja kuinka paljon keksittyä. Luulen, että aika moni kirjassa esiintyvä henkilö on jossain vaiheessa keksinyt itselleen mitä mielenkiintoisempia ja epäuskottavampia tarinoita, jotta he jollain tavalla pystyvät luomaan itselleen sen mystisyyden ilmapiirin jota hakevat.

Kirjan tekijät on tehneet uskomattoman kokoomistyön, jotta tällainen kirja on saatu valmiiksi. Moni aineisto joita kirjassa esitellään on ollut hankalasti saatavissa ja jos menet henkilöiden sukulaisilta tai tutuilta kysymään asioista he voivat vain sanoa että eivät tiedä, vaikka totuus on että eivät kehtaa. Kirja on varmaan yksi tämän vuoden parhaimmista tietokirjoista ja saa monen lukijan tutustumaan entistä syvemmälle salatieteeseen, erityisesti kotimaiseen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…