Siirry pääsisältöön

Tapani Bagge - Pikku enkeli


Tapani Bagge
Pikku enkeli
Crime Time, 2016


Pikku enkeli avaa uuden dekkarisarjan, nimeltään Elviira Noir, jonka tapahtumat sijoittuvat Elviira nimiseen paikkaan. Tapani Bagge on kertonut, että alunperin hän oli aloittanut kirjoittamana TV-sarjaa, mutta koska se ei koskaan toteutunut ja kirjaoikeudet jäivät hänelle hän kirjoitti kirjan. Sarjaa olisi kuvattu Loviisassa mutta hän halusi luoda omanlaisensa miljöön ja kehitellä tarinoita, joten Loviisa sai jäädä ja paikaksi muodostui Elviira.

Olen lukenut Baggelta kaikenlaisia tekstejä, viimeksi luin myös nyt syksyllä ilmestyneen kirjan, joka oli nimensä veroisesti täynnä pimeitä tarinoita. Bagge on etevä tarinan kertoja ja juonen punoja, joka kuitenkin haluaa viedä tarinaa joutuisasti eteenpäin turhia miettimällä ja kirjoittamalla liian tarkkaa tekstiä. Hän tekee tekstiä, jonka parissa lukija viihtyy ja haluaa ahmia sivua toisensa perään uudestaan.

Elviira on siis kuvitteellinen suomalainen rannikkokaupunki jonka turvallisen oloinen arki särkyy pahemman kerran kun ojasta löytyy ruumis, pikku enkeli, nuoren tytön ruumis. Ruumiita löytyy lisää kun lehtitalossa työskentelevä vartija tömähtää ala-aulan lattialle ja kuolee. Tutkinnanjohtaja Sundmanilla apureineen on kiperät paikat selvittää ensin liittyvätkö jutut toisiinsa ja kuka halusi surmata pikku enkelin. Kuten suuressa osassa dekkareita asiast eivät aina ole juurikaan niin kuin lukijan annetaan ensin ymmärtää vaan Sundman kohtaa haasteita niin töissä kuin yksityiselämässäkin.

Pikku enkeli on vahva avaus uudelle dekkarisarjalle, jonka toista osaa saamme jäädä odottamaan ilmeisesti syksyyn 2017 saakka (toisen osan nimi on Pikisaari), mutta helpottava tieto on se, että kirjailija kirjoittaa jo sitä, ja uskoisin että Baggen vauhdilla ennen tätä jatko-osaa saamme lukea häneltä useita muita teoksia ja tarinoita.

Tapani Bagge on laatumerkki dekkarien takana.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…