Siirry pääsisältöön

John Green - Kaikki viimeiset sanat


"Palkittu esikoisromaani sisäoppilaitoksessa ystävystyvien nuorten elämäntuskan labyrinteista, syyllisyydestä, toivosta ja anteeksiannosta.Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä - muuta kuin pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin kielletyn keppostelun pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen. Tästä alkaa Milesin matka rakkauden petollisiin kiemuroihin, kunnes kaikki päättyy - aivan liian varhain."


John Greenin kirjat ovat saaneet suuren suosion viime vuosina ympäri maailmaa, ja kun on lukenut tämän Kaikki viimeiset sanat kirjan, tietää miksi. Kirjan kerronta tyyli on mukavan rauhallinen ja pidin ideasta että kirja on jaettu kahteen osaa, Ennen ja Jälkeen, kumpikin osuus kestää yhtä monta päivää ja jotta en pilaa niiden mieltä jotka eivät kirjaa ole vielä lukeneet, en kerro mitä nuo ennen ja jälkeen tarkoittavat, ja mitä on niiden välissä.

Tarinassa seurataan Miles Halter nimistä poikaa joka aikoo muuttaa elämäänsä ja lähtee Culver Creekin sisäoppilaitokseen. Oppilaitos tekeekin Miles elämään täydellisen muutokset, hän saa ensikertaa ystäviä ja mikä parasta hän saa elämäänsä Alaska Young nimisen kauniin tytön, joka on kaiken lisäksi seksikäs ja älykäs, kiehtova tyttö. Rakkaus Alaskaan on kuitenkin yksipuolista, Alaska on varattu kuten kaikki kauniit tytöt ovat, mutta jokin tytössä kiehtoo ja kun viimein Miles saisi itselleen jotain mistä pitää kiinni se viedään häneltä pois.

Päähenkilöllä on mielenkiintoinen harrastus, hän kerää kuuluisien ihmisten viimeisiä sanoja, jota kirjan nimikin tulee. Alkuperäinen teos on nimeltään Looking for Alaska. En kyllä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi pitää muuttaa jonkun teoksen nimen toiseksi joksi tekijä on sen alunperin nimennyt, sama pätee elokuvissa kuin kirjoissakin.

Nimi ei kirjaa kuitenkaan pahenna, vaan suomenkielinen nimi tässä tapauksessa toimii erittäin hyvin. John Green oli tutustumisen arvoinen kirjailija, ja uskon että palaan herran tuotantoon muutenkin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…