Siirry pääsisältöön

John Green - Kaikki viimeiset sanat


"Palkittu esikoisromaani sisäoppilaitoksessa ystävystyvien nuorten elämäntuskan labyrinteista, syyllisyydestä, toivosta ja anteeksiannosta.Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä - muuta kuin pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin kielletyn keppostelun pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen. Tästä alkaa Milesin matka rakkauden petollisiin kiemuroihin, kunnes kaikki päättyy - aivan liian varhain."


John Greenin kirjat ovat saaneet suuren suosion viime vuosina ympäri maailmaa, ja kun on lukenut tämän Kaikki viimeiset sanat kirjan, tietää miksi. Kirjan kerronta tyyli on mukavan rauhallinen ja pidin ideasta että kirja on jaettu kahteen osaa, Ennen ja Jälkeen, kumpikin osuus kestää yhtä monta päivää ja jotta en pilaa niiden mieltä jotka eivät kirjaa ole vielä lukeneet, en kerro mitä nuo ennen ja jälkeen tarkoittavat, ja mitä on niiden välissä.

Tarinassa seurataan Miles Halter nimistä poikaa joka aikoo muuttaa elämäänsä ja lähtee Culver Creekin sisäoppilaitokseen. Oppilaitos tekeekin Miles elämään täydellisen muutokset, hän saa ensikertaa ystäviä ja mikä parasta hän saa elämäänsä Alaska Young nimisen kauniin tytön, joka on kaiken lisäksi seksikäs ja älykäs, kiehtova tyttö. Rakkaus Alaskaan on kuitenkin yksipuolista, Alaska on varattu kuten kaikki kauniit tytöt ovat, mutta jokin tytössä kiehtoo ja kun viimein Miles saisi itselleen jotain mistä pitää kiinni se viedään häneltä pois.

Päähenkilöllä on mielenkiintoinen harrastus, hän kerää kuuluisien ihmisten viimeisiä sanoja, jota kirjan nimikin tulee. Alkuperäinen teos on nimeltään Looking for Alaska. En kyllä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi pitää muuttaa jonkun teoksen nimen toiseksi joksi tekijä on sen alunperin nimennyt, sama pätee elokuvissa kuin kirjoissakin.

Nimi ei kirjaa kuitenkaan pahenna, vaan suomenkielinen nimi tässä tapauksessa toimii erittäin hyvin. John Green oli tutustumisen arvoinen kirjailija, ja uskon että palaan herran tuotantoon muutenkin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…