Siirry pääsisältöön

Ari Uino - Sotiemme veteraanit - Rintamalta rakentamaan


Ari Uino
Sotiemme veteraanit - Rintamalta rakentemaan
2014


Sotiemme veteraanit on kirja suomalaisista sodassa ja seuraa heidän vaiheitaan tähän päivään asti. Se kertoo miten Suomi taisteli itsenäisyydestään ja elämästään juoksuhaudoissa ja korsujen kätköissä, yhtenä rintamana ja yksissä tuumin. Se kuvaa sodan väsyttämien ihmisten arkista kamppailua parempien elämänolojen luomiseksi jälleenrakennuskauden Suomessa, samoin veteraanien järjestäytymistä omiksi liitoikseen etujensa turvaamiseksi. 

Sotien jälkeen niukoissa oloissa moni rintamamies, veteraani, sotainvalidi ja lotta ehti väistyä ennen kuin kaikille voitiin turvata edes kohtuullinen toimeentulo ja kuntoutuspalvelut. Suurvallan varjossa elävä kansakunta vaikeni pitkään sodasta ja jopa kielsi sodan käyneen sukupolven merkityksen maan itsenäisyyden turvaamiseksi. Kunnianpalautusta jouduttiin odottamaan 1990-luvulle asti. Arvostus ei tavoittanut enää kaikkia, mutta oli veteraanipolvelle sitäkin tärkeämpää.

Tänään 700 000 sotaveteraanista on jäljellä enää 30 000, mutta veteraanien tarinat eivät vanhene. Tämä kirja antaa äänen sodan käyneille miehille ja naisille.

Kun sain käteeni tämän Ari Uinon kirjan Sotiemme veteraanit, se oli järkälemäinen teos, tiivistä tekstiä kannesta kanteen. Kirja kertoo perinpohjaisesti suomalaisen sotaveteraanihistorian. Kirja on saanut alkunsa 2007 vuonna jolloin käynnistettiin historiahanke ja tämä kirja on mahtava osoitus sen onnistumisesta. Seitsemän vuoden ajan kirjaprojektia varten kerättiin lähes kaikki saatavilla oleva materiaali suomalaisesta veteraanihistoriasta.

Uskon, että lähes kaikillakaan ei ole käsitystä siitä millaista suomalainen veteraani historia on ollut vuosien varrella, alkaen sotavuosista nykypäivään. Nykyään käydään paljon keskustelua sotaveteraanien asemasta, niin se on ollut kokoajan kun sotaveteraaneja on ollut maassamme. Välillä heille annetaan enemmän arvostusta, mutta useimmiten heidän tekemä työ unohdetaan. Tämän kirjan avulla jokainen lukija voi henkilökohtaisesti miettiä millainen vaikutus näillä miehillä ja naisilla on ollut meidän elämämme luomisessa, ja miksi he ansaitsevat vielä suuremman arvostuksen joka heillä nyt on. Kirja antaa kasvot ja äänen sodan käynneille miehille ja naisille.

Kirjan pääosassa on tarinat, joita kertovat He jotka ovat sodan nähneet ja käyneet, hyvinkin läheltä. He jotka ovat antaneet itsestään kaiken, jotta tämä maa olisi itsenäinen, jotta me voisimme elää täällä rauhassa. Kirja kuvaa kuinka pikkuhiljaa veteraanit rakensivat sodanaikaisen ja -jälkeisen elämän. Kuinka vaikeaa heidän taistelunsa oli vielä sotien jälkeen. Moni joutui antamaan periksi ennenkuin sai arvostuksen, toimeentulon tai edes kuntoutuksen jolla mahdollistettiin edes jonkinlainen hyvä elämä kaiken sen rinnalle mitä he olivat joutuneet niin fyysisesti kuin henkisesti kokemaan.

Kun kouluissa vähennetään kokoajan kaikkien oppiaineiden opetusta, niin tässä on kirja joka sopisi erittäin hyvin tietynlaiseksi oppikirjaksi Suomen sotahistoriasta. Vaikkakin kirja välillä tuntui puuduttavalta, oli se opettavainen ja antoi paljon uutta tietoa. Se sisältää aitoja kuvia taistelurintamalta, mitään peittelemättä, se kuvaa sen rajun toiminnan jonka sota toi miesten ja naisten elämään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…