Siirry pääsisältöön

Albert Espinosa - Pyydä luokse sun


"Pyydä luokse sun on ensimmäinen Espinosalta suomennettu romaani. Hellyttävän absurdi pieni hyvän mielen tarina.
Jokaisella pariskunnalla on oma tapansa rakastaa, riidellä, antaa anteeksi ja syytellä toisiaan. Dani alkaa pohtia elämäänsä ja ihmissuhteiden vaikeutta, kun hänen avoliittonsa karahtaa karille. Hän lähtee Caprille, maagiselle saarelle jonne päätyi jo kerran nuoruudessaan."


Albert Espinosa (s.1973) romaani Pyydä luokse sun on kirja, jonka hotkaisee kerralla. Joskus kyseinen asia on huono, mutta tässä tapauksessa hyvä. Kirjaan ei ole ahdettu mitään turhaa, vaan se on hyvin lyhyt tarina jollaisen mielellään lukeekin yhdeltä istumalta.

Kirjailija kertoo tarinan, pelkän tarinan, ei turhia lässytyksiä joukossa. Tarina alkaa sillä kun kirjan päähenkilö Danin, nelikymppinen mies, suhde kokee kriisin ja elämänkummani on päättänyt erota. Kirja kuvaa riitaa ja kirja sisältää pieniä tarinoita, muitoja, suhteesta. Kirja on muistelu elämän aikana tapaamista ihmisistä, herra Martin joka makaa sairasvuoteella ja herra George laivalla Caprissa, olivat jättäneet Daniin pysyvän jäljen, muiston. Näiden miesten kautta tarinassa palataan "takautumina" tarinassa.

Danilla on seuranaan vain tyhjät pahvilaatikot ja ainoa muisto mikä hänelle jää on avopuolison hajuvesipullo, joka lopulta repii aukki muistot joita kirjassa kerrotaan.

Luin Espinosan oman elämäntarina netistä ja hänen sairaudestaan, kirjasta huomaa kuinka hän on siirtänyt osittain ne tuskat joita hän on kokenut, kirjaan. Ei suoranaisesti, mutta kirjan tyyli on sellainen, että siinä henkii osittain menetetty elämä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…