Siirry pääsisältöön

Indrek Hargla - Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja




Neljännessä Apteekkari Melchior kirjassa Indrek Hargla vie Melchior Wakensteden tutusta kotikaupungistaan idempänä sijaitsevalle ns. henkisen elämän keskukseen, Tallinnaan Piritan luostariin. Ja jälleen kerran apteekkari tehtävänä on paljastaa murhaaja, joka tällä kertaa on erittäin häikäilemätön ja raju. Kirjassa eletään vuotta 1431 ja Melchiorin ikäkin on jo vierinyt viidenkymmenen paremmalle puolelle ja samalla se tuo kirjoihin lisää syvyyttä ja elämänkatsomusta. Melchiorin poika on lähtemässä Lyypekkiin opiskelemaan isänsä ammattia ja kukapa tietää koska nuori Melchior seuraa isänsä jälkiä myös rikosten selvittämisessä.

Kuten edellisten kirjojen tapaan, myös tässä seurataan Melchiorin oman suvun kirousta, jonka selvittäminen on vienyt apteekkarin elämästä suurimman osan aikaa, tämä kirous vain jatkuu ja sen selvittäminen ja selviäminen tarvinnee vielä ainakin yhden jatko-osan tähän loistavaan historialliseen kirjasarjaan. Hyvä niin.

Kirjan todellinen juoni alkaa sillä kun apteekkaria tullaan noutamaan kesken hänen herkkunsa valmistamisen, sahramivohveleiden, Piritan luostariin jossa hänen on tarkoitus osallistua viisaiden miesten konsiiliin (kirkolliskokoukseen). Eräs luostarissa asuvista sisarista on menettänyt puhekykynsä ja kuten tuohon aikaan oli yksi oletus, että "sairaudet"  on Saatanan tekosia niin myös tällä kertaa. Kun apteekkari on matkalla luostariin hän törmää itse ruumiiseen ja alkaa ratkomaan tapahtunutta rikosta. Ruumis on kuristettu ja kun vielä selviää että kyseessä on jostain syystä sama mies joka on jo kerran haudattu kuolleena, alkaa olemaan soppa valmiina tähän Harglan kirjaan. Mielenkiintoista syvyyttä kirjaan tuo kirjan kuvituksena käytetyt riimukirjoitukset, jotka on osa mysteeriä monimutkaisten juonien ja keskustelujen ohessa. Ajanmyötä selviää, että lähesjokaisella joka asuu luostarissa tai on sinne pyrkimässä on omallatunnollaan jotain sellaista joka ei välttämättä kestä päivänvaloa, eli syyllisehdokkaita apteekkarilla on liiankin monta.

Kuka sitten loppujen lopulta on murhaaja, se voi olla yllätys kirjan lukevalle. Melchior tutkii rikosta jälleen loistavalla päättelyllä ja lukijalle voi jäädä hampaankoloon se, että kirjailija ei itse tarjoa kovinkaan paljoa vihjeitä joista voisi päätellä murhaajan. Ja onkin loistava idea laittaa kirjan viimeiseksi luvuksi erillisen luvun jossa apteekkari kertaa tapahtumien kulun ystävälleen ja näin myös lukija jolle kirjan juoni on tuntunut liian sekavalta saa uutta otetta kirjaa ja myös kun kirjaa lukee uudemman kertaa pääsee loistavasti heti kärryille mitä kirjassa haetaan.

Apteekkari Melchiorista kertova kirjasarja on myös loistava rikoskirjasarja niin myös historiaa kertova sarja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…