Neljännessä Apteekkari Melchior kirjassa Indrek Hargla vie Melchior Wakensteden tutusta kotikaupungistaan idempänä sijaitsevalle ns. henkisen elämän keskukseen, Tallinnaan Piritan luostariin. Ja jälleen kerran apteekkari tehtävänä on paljastaa murhaaja, joka tällä kertaa on erittäin häikäilemätön ja raju. Kirjassa eletään vuotta 1431 ja Melchiorin ikäkin on jo vierinyt viidenkymmenen paremmalle puolelle ja samalla se tuo kirjoihin lisää syvyyttä ja elämänkatsomusta. Melchiorin poika on lähtemässä Lyypekkiin opiskelemaan isänsä ammattia ja kukapa tietää koska nuori Melchior seuraa isänsä jälkiä myös rikosten selvittämisessä.
Kuten edellisten kirjojen tapaan, myös tässä seurataan Melchiorin oman suvun kirousta, jonka selvittäminen on vienyt apteekkarin elämästä suurimman osan aikaa, tämä kirous vain jatkuu ja sen selvittäminen ja selviäminen tarvinnee vielä ainakin yhden jatko-osan tähän loistavaan historialliseen kirjasarjaan. Hyvä niin.
Kirjan todellinen juoni alkaa sillä kun apteekkaria tullaan noutamaan kesken hänen herkkunsa valmistamisen, sahramivohveleiden, Piritan luostariin jossa hänen on tarkoitus osallistua viisaiden miesten konsiiliin (kirkolliskokoukseen). Eräs luostarissa asuvista sisarista on menettänyt puhekykynsä ja kuten tuohon aikaan oli yksi oletus, että "sairaudet" on Saatanan tekosia niin myös tällä kertaa. Kun apteekkari on matkalla luostariin hän törmää itse ruumiiseen ja alkaa ratkomaan tapahtunutta rikosta. Ruumis on kuristettu ja kun vielä selviää että kyseessä on jostain syystä sama mies joka on jo kerran haudattu kuolleena, alkaa olemaan soppa valmiina tähän Harglan kirjaan. Mielenkiintoista syvyyttä kirjaan tuo kirjan kuvituksena käytetyt riimukirjoitukset, jotka on osa mysteeriä monimutkaisten juonien ja keskustelujen ohessa. Ajanmyötä selviää, että lähesjokaisella joka asuu luostarissa tai on sinne pyrkimässä on omallatunnollaan jotain sellaista joka ei välttämättä kestä päivänvaloa, eli syyllisehdokkaita apteekkarilla on liiankin monta.
Kuka sitten loppujen lopulta on murhaaja, se voi olla yllätys kirjan lukevalle. Melchior tutkii rikosta jälleen loistavalla päättelyllä ja lukijalle voi jäädä hampaankoloon se, että kirjailija ei itse tarjoa kovinkaan paljoa vihjeitä joista voisi päätellä murhaajan. Ja onkin loistava idea laittaa kirjan viimeiseksi luvuksi erillisen luvun jossa apteekkari kertaa tapahtumien kulun ystävälleen ja näin myös lukija jolle kirjan juoni on tuntunut liian sekavalta saa uutta otetta kirjaa ja myös kun kirjaa lukee uudemman kertaa pääsee loistavasti heti kärryille mitä kirjassa haetaan.
Apteekkari Melchiorista kertova kirjasarja on myös loistava rikoskirjasarja niin myös historiaa kertova sarja.
Kommentit
Lähetä kommentti