Siirry pääsisältöön

Kalle Päätalo - Tammettu virta


"Koti, isä ja kansakoulu ovat Kallen elämän kiintopisteitä. Matka kouluun järven yli ei ole pitkä, mutta siellä odottaa aivan toisenlainen maailma isojen poikien ja opettajan ristitulessa. Kotona määrää voimakas ja ristiriitainen isä, joka savotoilla ollessaankin hallitsee kodin tunnelmaa. Tammettu virta piirtää rehellisen kuvan Päätalon perheestä, ja vanhempien avioliiton kuvaus on tarkkanäköisimpiä mitä suomalaisessa kirjallisuudessa on nähty"

Tammettu virta on Päätalon Iijoki -sarjan toinen osa. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1972, ja 2014 siitä otettiin 12 painos.

Päätalo jatkaa samalla linjalla myös tässä kirjassa, pikkutarkkaa kirjoitusta, liiallisen tarkkaa, toisaalta hyvä, ettei jää mitään epäselväksi, mutta tarvitseeko kaikesta kertoa tarkasti, suuri osa kirjasta olisia auennut vähemmälläkin sanamäärällä. Näiden kahden ensimmäisen kirjan perusteella heikkous on juuri tuo liiallinen pikkutarkkuus, joka toivottavasti jossain vaiheessa jää pois.
Sisällöltään kirja jatkaa tuttuun tapaan kuvauksia, perhe-elämää, niitä asioita joissa Päätalo on vahvoilla, hän on mestari kertomaan arkipäivän asioista. Perheeseen tulee uusi sisar, Terttu. Mukana on tukinlaskus. Kalle saa ensimmäisen oman palkan. Tapahtumat kirjassa sijoittuvat 1920 -luvun loppupuolelle ja Kallen toiseen lukuvuoteen kansakoulussa, jossa Kalle alkaa kiinnostamaan urheilu ja kirjat.

Kallioniemen koti alkaa käymään ahtaaksi kasvavalle perheelle ja Kallen isä kaataa metsästä puut ja vie ne vaivalloisen matkan päätteeksi Taljakosken sahalle. Kallen isän isä Hemma asettuu asumaan Kallioniemeen vuodeksi ja osallistuu urheasti talon askareisiin vaikka on sokea ja iäkäs mies, ukkeli. Kalle alkaa pelaamaan uhkapelejä ja se tuo kirjaan uuden puolen, se tuntuu lukijasta oudolta, pieni poika uhkapeleissä, ehkä kirjailijan olikin tarkoitus tuoda kirjoihin jotain uutta puolta, sellaista joka ei kaikkien mielestä olisi hyvästä. Aina ei pelivelkoja saatu kuitatuksi ja ne kiusasivat Kallea.

Kaiken kaikkiaan Päätalon kirja Tammettu virta on luettava, se on suuri osa suomalaista kirjahistoriaa ja tuskinpa enää koskaan tulee Suomessa kirjoitettua tällaista omaelämäkerta sarjaa. Ajat ovat niin paljon muuttuneet, että sisällöltään kirjoista tulisi liian informaatioteknologia painotteinen. Päätalo osui aikanaan kultasuoneen kirjoittaessaan omaelämänkerta kirjansa, ja hyvä niin, 1900 -luvun ajankuva on tallennettu useaan otteeseen näihin kirjoihin.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…