Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita : Ritari

“Päivisin ilma kaukaisten vuorten yllä näytti pyörteilevän, aivan kuin valtavien siipien liike olisi pakottanut sen hitaasti polkemaan paikallaan. Öisin taivaankaari oli kammottavan musta ja tähdetön. Kuin tähdetkin olisivat alkaneet pelätä, että pian – hyvin pian – lohikäärmeen nälkä jälleen heräisi pitkästä unestaan.”

Puiden tarinoita sarjan toinen osa, Ritari, jatkaa tarinaa puiden voimasta.

Ritari -tarinan ritari on nuori mies, jolla on koko elämänsä aikana ollut vain yksi tavoite, kukistaa valtakuntaa piinaava lohikäärme, se ei ole helppoa ja kun hän lähtee matkaan hän päätyy matkanvarrella olevaan rämään mökkiin, jossa asuu liuta vanhoja miehiä, jotka kertovat salaisuuden lohikäärmeestä. Lohikäärmeen surmaaminen ei olisikaan niin helppoa kuin ritari on luullut. Tämä salaisuus saa ritarin kääntymään ja jatkamaan matkaansa toiseen valtakuntaan, valtakuntaa jota lohikäärme ei häiritse. Kun ritari saapuu perille, on siellä omat ongelmansa, kuivuus, josta voi pelastua vain uhraamalla kuninkaallinen. Ritari pelastaa kuninkaallisen, prinsessan, ja ritari on viimeinkin valmis rakastumaan, mutta sille on yksi ehto ja toteuttaakseen sen ritarin on tehtävä jotain joka muuttaa hänen elämänsä täysin. Kun tämä valtakunta pelastuu, lähtee prinsessa yhdessä "rakkaansa" kanssa pelastamaan ritarin omaa valtakuntaa. He palaavar vanhojen miesten luokse mökkiin ja aloittavat taistelun pahaa vastaan.

Küttnerin kirjoittama tarina ritarista alkaa kuin vanha tuttu satu, jossa uljas prinssi lähtee tappamaan lohikäärmettä. Tähän samaan kaavaan totuttiin jo sarjan ensimmäisessä osassa, mutta siihen loppuukin sitten se vanha satu ja alkaa aivan uusi satu, joka saa hienoja ulottovuuksia ja kirjoittajan juoni, jonka hän on punonut ritarin ympärille on erikoinen ja mieleenpainuva.

Kun tarina loppuu, saamme huomata jälleen, että puilla on omat voimansa ja keinonsa, joilla ne kukistavat suurimman ja kovimman vihollisen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…