Siirry pääsisältöön

Hippo Taatila - Isipappablues

"Kaksion kaapit täyttyvät harsovaipoista ja pehmoleluista. Runsaat 50 senttiä ja kolme kiloa punaista lihaa levyttää pinnasängyssä ja valvottaa koliikkihuudollaan. Miten avovaimo sai suostuteltua tähän? Kuoriutuuko Ulpusta ihminen? Tuleeko isästä, pian kolmekymppisestä mainosmiehestä, pullantuoksuinen koti-isä – vai jotain aivan muuta?
Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues kajahtaa routaisen hiekkalaatikon reunalta. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Mustan huumorin sävyttämä rytmiräiske on 2010-luvun sukupolvitarina mutta myös karheanhellä rakkaudentunnustus.

Isipappablues on kirja aikuistuville nuorille miehille, jotka miettivät, mitä odottaa isyydeltä. Naisille, jotka toivoisivat edes joskus tietävänsä, mitä miehet ajattelevat. Pienten lasten vanhemmille, jotka kaipaavat kaikupohjaa kokemuksilleen. Niille, jotka pohtivat, onko oikeaa tai väärää tapaa olla isä tai äiti. Vanhemmille, jotka ovat joskus kyseenalaistaneet toimintatapansa ja luulleet itseään huonoiksi vanhemmiksi. Kaikille, jotka tahtovat tarkastella vanhemmuuden sukupuolirooleja avoimin mielin."


Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on miehinen näkemys isäksi tulemisesta. Se on ronski kuvaus, jossa räkä on arkipäiväinen asia, eikä sitä kaunistella, kun räkä lentää niin se lentää. Perhe saa esikoisensa ja kirjan isä on mukana kaikessa niin paljon kun omilta kiireiltään kerkiää. Kirjan sukupuoliroolit ajautuvat toisenlaiseksi kuin yleensä, isä jää kotiin hoitamaan lasta ja vaimo saa suorittaa opintonsa loppuun.

Kun isä alkaa kulkemaan vauvan kanssa muskarissa tai muuallakin niin hän on useimmiten ainoa miespuolinen henkilö lapsen kanssa, kaikki muut ovat äitejä. Vaimokin päätää ottaa lopulta hieman enemmän vapaata kuin pelkästään opiskelujen edellyttämät hetket, hän jää usein opiskeluiden jälkeen lasilliselle ja jää jatkamaan projektejaan ettei ilmoita niistä kotiin. Mustasukkaisuus ja osittain myös katkeruus jylläävät isän päässä aina kun vaimo on poissa kotoa, opiskelemassa.

Hippo Taatila kuvaa mustalla huumorilla ja välillä aika rankastikin sen miten raskasta elämä pienen lapsen kanssa on ja rankemmaksi tekee huoli siitä, että onko omalla lapsella kaikki hyvin, onko hän terve. Tarina on hieman kuin Hietamiehen Even kirjoittama menestyskirja Yösyöttö, tällä kertaa sen vain kirjoitti mies.

Kirjan teksti on vauhdikasta ja kirjan ahmii hetkessä, ei sen takia että se on tylsä, vaan sitä ei malta laskea kädestä, vauhdikas alku innostaa ja vaikka kirja jossain vaiheessa saakin suvantovaiheen on se nautittavaa luettavaa loppuun saakka. Isipappablues on kasvutarina, jolle soisi jatkoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanna Velling - Kirjosieppo

Hanna Velling Kirjosieppo Bazar, 2018


Make tarjoaa Annalle heidän yhteisessä keittiössään tomaattikeittoa, ranskalaisia perunoita ja lauseen, joka muuttaa Annan koko elämän: ”Mä muutan tästä pois.”
Jäljelle jäävät Anna, taaperoikäinen lapsi, koira, vuokra-asunto, putkiremppa, hyvää tarkoittavat ystävät, työpaikka Sirkun kauneushoitolassa, yt-neuvottelut ja äiti, joka vaihtaa huulipunan sävyä vuodenaikojen mukaan. Ruhjoutunut sydän, eikä minkäänlaista varasuunnitelmaa. Silmänräpäyksessä Annan on kasvettava elämän moniottelijaksi, jonka on selätettävä tuhat vastustajaa sisäisistä demoneista besserwisserneuvojiin. Hanna Vellingin esikoisromaani Kirjosieppo ilmestyy kauppoihin 07.08.2018. Noin kahden kuukauden odotus on odottamisen arvoinen, voin luvata sen. Hanna Velling tuo uuden raikkaan tuulahduksen suomalaiseen kirjallisuuteen vaikka aihe ja teema jota hän käsittelee kirjassaan on monesti kirjoitettu. Vellingin tapa kertoa tämä hyvin traaginen kertomus siitä mitä käy kun tulee yhtäkk…

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…