Siirry pääsisältöön

Hippo Taatila - Isipappablues

"Kaksion kaapit täyttyvät harsovaipoista ja pehmoleluista. Runsaat 50 senttiä ja kolme kiloa punaista lihaa levyttää pinnasängyssä ja valvottaa koliikkihuudollaan. Miten avovaimo sai suostuteltua tähän? Kuoriutuuko Ulpusta ihminen? Tuleeko isästä, pian kolmekymppisestä mainosmiehestä, pullantuoksuinen koti-isä – vai jotain aivan muuta?
Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues kajahtaa routaisen hiekkalaatikon reunalta. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Mustan huumorin sävyttämä rytmiräiske on 2010-luvun sukupolvitarina mutta myös karheanhellä rakkaudentunnustus.

Isipappablues on kirja aikuistuville nuorille miehille, jotka miettivät, mitä odottaa isyydeltä. Naisille, jotka toivoisivat edes joskus tietävänsä, mitä miehet ajattelevat. Pienten lasten vanhemmille, jotka kaipaavat kaikupohjaa kokemuksilleen. Niille, jotka pohtivat, onko oikeaa tai väärää tapaa olla isä tai äiti. Vanhemmille, jotka ovat joskus kyseenalaistaneet toimintatapansa ja luulleet itseään huonoiksi vanhemmiksi. Kaikille, jotka tahtovat tarkastella vanhemmuuden sukupuolirooleja avoimin mielin."


Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on miehinen näkemys isäksi tulemisesta. Se on ronski kuvaus, jossa räkä on arkipäiväinen asia, eikä sitä kaunistella, kun räkä lentää niin se lentää. Perhe saa esikoisensa ja kirjan isä on mukana kaikessa niin paljon kun omilta kiireiltään kerkiää. Kirjan sukupuoliroolit ajautuvat toisenlaiseksi kuin yleensä, isä jää kotiin hoitamaan lasta ja vaimo saa suorittaa opintonsa loppuun.

Kun isä alkaa kulkemaan vauvan kanssa muskarissa tai muuallakin niin hän on useimmiten ainoa miespuolinen henkilö lapsen kanssa, kaikki muut ovat äitejä. Vaimokin päätää ottaa lopulta hieman enemmän vapaata kuin pelkästään opiskelujen edellyttämät hetket, hän jää usein opiskeluiden jälkeen lasilliselle ja jää jatkamaan projektejaan ettei ilmoita niistä kotiin. Mustasukkaisuus ja osittain myös katkeruus jylläävät isän päässä aina kun vaimo on poissa kotoa, opiskelemassa.

Hippo Taatila kuvaa mustalla huumorilla ja välillä aika rankastikin sen miten raskasta elämä pienen lapsen kanssa on ja rankemmaksi tekee huoli siitä, että onko omalla lapsella kaikki hyvin, onko hän terve. Tarina on hieman kuin Hietamiehen Even kirjoittama menestyskirja Yösyöttö, tällä kertaa sen vain kirjoitti mies.

Kirjan teksti on vauhdikasta ja kirjan ahmii hetkessä, ei sen takia että se on tylsä, vaan sitä ei malta laskea kädestä, vauhdikas alku innostaa ja vaikka kirja jossain vaiheessa saakin suvantovaiheen on se nautittavaa luettavaa loppuun saakka. Isipappablues on kasvutarina, jolle soisi jatkoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kati Routa - Vihanpitäjät

Kati Routa Vihanpitäjät Crime Time, 2018

Kirjailija Kati Routa saattaa olla outo nimi kirjallisuuspiireissä, ainakin vielä. Mutta kun tämän kirjailijanimen takaa paljastuukin kirjailija Katariina Romppainen alkaa jo monen hälytyskellot soimaan ja osaavuus paljastua. Romppainen on tunnettu erityisesti nuorille suunnatuista kirjoista, joista hän on saanut kolmasti Arvid Lydecken -palkintoehdokkuuden, tämän lisäksi Romppainen on palkittu kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuupalkinnolla.
Nyt, 2018, Romppainen muuntautuu ja ottaa nimekseen Kati Routa. Hän kirjoittaa ensimmäisen dekkarin ja tekeekin sen vakuuttavasti tuoden dekkarigenreen sekaan hieman henkimaailman juttuja. Tarina alkaa kun neljätoista vuotias poika, Joel Ketovuori, katoaa ja poliisit aavistelevat vain pojan karanneen mutta onneksi yksi poliisiharjoitelijoista, Rosi Tikkuri, haistaa tapauksessa paljon muuta kuin pelkän katoamisen. Tikkuri tekee kuitenkin virheen ja hänen mukavasti alkanut ura poliisilaitoksessa on lopp…

Ilkka Auer - Domowik

Ilkka Auer Domowik Haamu kustannus, 2018

Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräise…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…