Siirry pääsisältöön

Joël Egloff - Edmond Ganglion ja poika


"Hiipuneessa kylässä sinnittelee enää hautaustoimisto ja sitä vastapäätä baari, jossa kahvikoneen rikkouduttua ei tarjoilla enää mitään muuta kuin isännän tislaamaa viinaa. Ennen niin kukoistavalla hautaustoimistolla ei ole ollut töitä pitkään aikaan. Kylässä elää ainoastaan vanhuksia, mutta ikävä kyllä he eivät kuole.
Sitten kun hautaustoimistolle olisi töitä, kaikki tuntuu menevän pieleen: kantajia ei ole tarpeeksi, ylenpalttiselle hautajaisaterialle ei tule muita kuin setä, täti, kirkkoherra ja suntio. Vainaja pitää haudata sukuhautaan jonkin toisen kunnan kirkkomaalle, mutta kukaan ei tiedä missä hautausmaa sijaitsee.
Edmond Ganglion ja poika on hirtehinen kertomus, jota lukiessa tulee tunne, ettei elämää sittenkään pitäisi ottaa liian vakavasti. Egloffille ominaisesti elämän sattumanvaraisuus, harhaileminen ja itsekkyys ovat vahvasti läsnä."

Tämä kirja on ranskalaisen Joël Egloffin (s.1970) esikoisteos. Basam Books on julkaisut aiemmin, 2013, Egloffilta kirjan Taju kankaalla. Kirja on lyhyt, 108 sivua, mutta juuri tarpeeksi tarjoataseen juuri sen mitä kirjan takakannessa luvataan, huumoria ja elämää jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Kun aloin lukea kirjaa minua alkoi häiritsemään erään kirjan henkiön etunimi, Molo. Ja erityisesti se kuinka kaksimielisesti aloin kuvittelemaan lauseita joita kirjassa oli, jossa mainittiin tämän Molo -miehen nimi. esim.  "Molo kirkaisi", "Molo tunsi läheisyyttä muurahaiseen, hämmetävää halua olla sen ystävä." No Molo on ehkä normaali etunimi ranskankielisissä maissa mutta tässä kirjassa se toi ainakin itselleni vielä lisähuumoria kirjoitetun tekstin oheen.

Kirjassa seurataan hautaustoimisto Edmond Ganglion ja poika -nimisen firman kahden työntekijän matkaa ruumisautolla hautausmaalle. Kaikki ei tietenkään mene kuin käsikirjoituksessa ja matkalla sattuu ja tapahtuu ja kirja saakin viimeisellä sivulla kaikkien kommellusten ja eriskummallisten tapausten jälkeen lopun, jota harva voisi kuvitella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kati Routa - Vihanpitäjät

Kati Routa Vihanpitäjät Crime Time, 2018

Kirjailija Kati Routa saattaa olla outo nimi kirjallisuuspiireissä, ainakin vielä. Mutta kun tämän kirjailijanimen takaa paljastuukin kirjailija Katariina Romppainen alkaa jo monen hälytyskellot soimaan ja osaavuus paljastua. Romppainen on tunnettu erityisesti nuorille suunnatuista kirjoista, joista hän on saanut kolmasti Arvid Lydecken -palkintoehdokkuuden, tämän lisäksi Romppainen on palkittu kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuupalkinnolla.
Nyt, 2018, Romppainen muuntautuu ja ottaa nimekseen Kati Routa. Hän kirjoittaa ensimmäisen dekkarin ja tekeekin sen vakuuttavasti tuoden dekkarigenreen sekaan hieman henkimaailman juttuja. Tarina alkaa kun neljätoista vuotias poika, Joel Ketovuori, katoaa ja poliisit aavistelevat vain pojan karanneen mutta onneksi yksi poliisiharjoitelijoista, Rosi Tikkuri, haistaa tapauksessa paljon muuta kuin pelkän katoamisen. Tikkuri tekee kuitenkin virheen ja hänen mukavasti alkanut ura poliisilaitoksessa on lopp…

Ilkka Auer - Domowik

Ilkka Auer Domowik Haamu kustannus, 2018

Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräise…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…