Siirry pääsisältöön

Kalle Päätalo - Huonemiehen poika


Kalle Päätalon massiivisen Iijoki -sarjan aloitus osa, Huonemiehen poika, on ensimmäinen kirjani, jonka olen Päätalolta lukenut ja tämänkin uteliaisuuttani, että onko Päätalo niin hyvä tarinankertojia kuin olen kuullut. Iijoki-sarja käsittää yhteensä 26 osaa ja sitä onkin tituleerattu yhdeksi maailman pisimmäksi omaelämäkerta teokseksi.  Päätaloa usein syytettiin, että hän tahallaan pitkitti tätä sarjaa, mutta Päätalo on itse kertonut, että olisi halunnut sarjan aiemmin päätökseen jotta olisi voinut keskittyä kirjoittamaan fiktiivistä tekstiä.

Katsotaan miten minun haasteena käy, luenko koko Iijoki -sarjan vai jääkö se kahteen uudelleen julkaistuun painokseen. Kirjat ovat paksuja ja niitä ei hetkessä ahmi, myös kerronta on tarkkaa kerrontaa, ehkä liiankin tarkkaa omaan makuuni.

"Jokijärven rannalla eräs tiedonhaluinen pikkupoika katselee elämää vanhan hatunreuhkansa alta. Hänen maailmaansa ei paljon mahdu: äiti ja isä, tukkilautat, outoja puhuvat kulkumiehet, kylän ankarat huivipäiset naiset. Mutta sitten tulee talvi, jona tapahtuu paljon. Maailma on äkkiä täynnä uutta tietoa, ihmeellisiä ja pelottaviakin lupauksia tulevasta. Iijoki-sarjan ensimmäinen osa kuvaa 20-luvun suomalaista elämänmenoa lapsen tarkkanäköisyydellä ja ainutlaatuisella kertomisen ilolla."

Päätalo on vahvimmillaan kuvauksissa, jotka käsittelevät luontoa, asioissa jotka kertovat tuiki normaalin perheen arjesta ja arjen askareista. Kirjan päähenkilöistä voi ylitse muiden nostaa kaksi, Riitu ja itse Kalle, muut henkilöt jäävät reippaasti taka-alalle ja Päätalon kirjassa henkilömäärä onkin aika valtava. Itse menin monesti sekaisin, että kenestä on kyse, hän puhuu Väinö -nimisistä henkilöistä erinimillä, on mm. Väikkää, vähän sitä mukaa miten arvostettuja henkilöitä Väinöt olivat. Laaja henkilömäärä ja talomäärät johtuvat siitä, että kyse on omaelämäkerrallisesta teoksesta ja Kallen nuoruuteen johon tämä sarjan aloitusosa perustuu on ollut mukana paljon hänen vanhempien tuttuja, naapureita ja kylänmiehiä. Odotan kyllä sarjan tulevilta osalta, että tämä henkilömäärä karsituisi ja samalla se myös lisäisi omaa lukumukavuutta, mutta jos näin ei käy ei auta kuin ottaa ruutuvihko kouraan ja kirjoittaa henkilöt muistiin ja sitä kautta seurata kuka kukin Väinö oli vai oliko se sittenkin Väinö jota kutsuttiin Väikäksi.

Suosittelen kuitenkin Päätalon kirjoihin tutustumista, ja jos ei halua lukea koko sarjaa niin uskon että onnistuu myös aloittaminen uusimmasta päästä tai sitten lukea kirjoja, jotka on ilmestynyt Päätalon kuoleman jälkeen joissa on kerrottu lyhyemmin esimerkiksi jonkun tietyn henkilön tarinaa, se ehkä on hyvä keino päästä sisään Päätalon henkilögalleriaan ja helpottaa sarjan aloittamista.

mm. nämä kirjat


  • Isäni Hermanni (2003)
  • Riitun poika (2004)
  • Ihmisiä Iijoen törmällä (2005)

...mutta olen vasta suorittanut ensimmäisen osan ja seuraavaksi Päätalolta tuleekin lukuvuoroon sarjan toinen osa, nimeltään Tammettu virta. Iijoki -sarjan toinenkin osa on saanut uuden kannen ja saa nähdä millä vauhdilla Gummerus julkaisee koko Iijoki -sarjan uusilla kansilla.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…