Siirry pääsisältöön

Mauri Karvonen - Aavetaloja ja ihmiskohtaloita



Mauri Karvonen
Aavetaloja ja ihmiskohtaloita
Nemo, 2016

Miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu raskaita askelia? Kenen kasvot ilmestyvät Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan? Miksi entisen Katajanokan vankilan kellarista yhä kantautuu avautuvan rautaportin kolinaa?

Kirjan on kirjoittanut Suomen historian asiantuntija (FM) Mauri Karvonen kertoo että hänen harrastuksenaan on ollut tutkia ja etsiä paikkoja, joissa väitetään kummittelevan. Karvonen kertoo tällaisten paikkojen, kuten puutarhojen, siellä eläneiden ihmisten ja heidän tarinansa kiehtoneen häntä aina.

Kirja sisältää kaksitoista kohdetta eripuolilta Suomea. Kun katsoo kohteita miten ne ovat sijoittuneet kartalla on ne jostain syystä lähes kaikki Etelä-Suomesta, Tampere pohjoisempana paikkana vaikka kirjaan sopivia paikkoja löytynee Suomesta kasapäittäin aina pohjoiseen asti. Siitä on annettava miinuspisteitä kirjan tekijälle koska uskon että tekijällä on ollut muitakin kohteita ja materiaalia niistä musta jostain syystä nämä on laitettu kirjaan.

Aaveet/henkiolennot ovat olleet suuressa suosiossa viime vuosien aikana. Kirjoja julkaistaan vuosittain useampi kappale, ja niissäkin on paljon tasoeroja. Aavetaloja ja ihmikohtaloita kirja on kuitenkin sisällöltään erittäin laadukas, siinä on paljon kuvamateriaalia ja mikä parasta tässä kirjassa on tuotu esille myös tarinat kohteiden takaa. On esitelyt ihmiset jotka ovat asuneet kirjassa esitellyissä kartanoissa ja linnoissa, ja useimmiten näistä tarinoista ja kohteen historiasta löytyy se perimmäinen syy miksi paikassa kummittelee. Moni kohteeseen hengeksi jäänyt siellä ennen asunut tai siellä jopa raa'asti tai tapaturmaisesti kuollut haluaa jäädä vanhaan asuinpaikkaansa kuolemansa jälkeen. He asuvat siellä välillä sulassa sovussa uusien omistajien kanssa, mutta välillä henget ilmoittavat olemassa olostaan kolistelemalla seiniä, avaamalla ovia ja jopa näyttäytymällä. 
Nykypäivänä nämä kirjassa esitellyt kohteet ovat poikkeuksellisesti kaikki joko museoita tai hotelleita ja niissä on näytillä paljon entisten asukkaiden omaisuutta, ehkä tämä on juuri yksi syy miksi joku haluaa jäädä hengeksi, hän haluaa olla lähellä tavaroita jotka olivat hänelle joskus tärkeitä.

Kirja on rakenteeltaan selkeästi jaoteltu. Ensin kerrotaan välillä pitkästikin paikan historiaa ja siellä asuneita ihmisiä ja miten paikan omistajuus on vuosien aikan muuttunut. Historiatietojen jälkeen tulee tositarinoita paikasta joita on kerätty haastattelemalla kohteessa työskenteleviltä ihmisiltä, sanomalehdistä ja mm. kohteiden omista kokoelmista.

Kirjan johdannossa Karvonen kertoo kiertäneensä satoja kohteita ja kirjaan valitut on valittu niiden monipuolisuuden ja että ne olisiva tarinoiltaan ja kulttuuriperinnöltään erilaisia. Kuitenkin pääkaupunki/Etelä-Suomi keskeisyys loistaa vahvasti läpi sillä mm. Etelä-Pohjanmaalla on lukuisia vastaavia kohteita ja varmaan ne olisivat myös kirjaan tarjonneet: erilaisia tarinoita, erilaista kulttuuriperintöä ja myös monipuolisuutta. Puolustuksena kirjoittajan kohteille voisi sanoa sen että jokainen varmaan valitsee mielellään niitä oman kotiseudun lähettyvillä olevia kohteita. Vaasassa toimiva Haamu-kustannus on julkaissut teoksen joka käsittelee juurikin näitä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueen kohteita.


Kyytipojaksi kirjan kanssa voisi nauttia vaikka Pyynikin käsityöläispanimon Pikkuportterin, etiketin kuvaltakin sopiva olut juuri tähän kirjaan. Olut on mieto portteri, josta saattaa aistia myös kahvin ja suklaan.

Ja kun aaveet on saatu luettua voi tarttua hyvin mielin Reuna kustantamon kirjaan Milt, jonka tarinassa myös ovat henget liikkeellä, hyvätahtoisesti.

Kommentit

  1. Huikea kirja kaikin puolin, vasta vajaa puolet lukenut. Hienosti kuvitettu ja kerrottu historia, sekä tapahtumat. Seuraavaa odotellessa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…