Mauri Karvonen - Aavetaloja ja ihmiskohtaloita

Mauri Karvonen

Aavetaloja ja ihmiskohtaloita

Nemo, 2016

Miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu raskaita askelia? Kenen kasvot ilmestyvät Hovimäki-sarjasta tutun Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan? Miksi entisen Katajanokan vankilan kellarista yhä kantautuu avautuvan rautaportin kolinaa?

Kirjan on kirjoittanut Suomen historian asiantuntija (FM) Mauri Karvonen kertoo että hänen harrastuksenaan on ollut tutkia ja etsiä paikkoja, joissa väitetään kummittelevan. Karvonen kertoo tällaisten paikkojen, kuten puutarhojen, siellä eläneiden ihmisten ja heidän tarinansa kiehtoneen häntä aina.

Kirja sisältää kaksitoista kohdetta eripuolilta Suomea. Kun katsoo kohteita miten ne ovat sijoittuneet kartalla on ne jostain syystä lähes kaikki Etelä-Suomesta, Tampere pohjoisempana paikkana vaikka kirjaan sopivia paikkoja löytynee Suomesta kasapäittäin aina pohjoiseen asti. Siitä on annettava miinuspisteitä kirjan tekijälle koska uskon että tekijällä on ollut muitakin kohteita ja materiaalia niistä musta jostain syystä nämä on laitettu kirjaan.

Aaveet/henkiolennot ovat olleet suuressa suosiossa viime vuosien aikana. Kirjoja julkaistaan vuosittain useampi kappale, ja niissäkin on paljon tasoeroja. Aavetaloja ja ihmikohtaloita kirja on kuitenkin sisällöltään erittäin laadukas, siinä on paljon kuvamateriaalia ja mikä parasta tässä kirjassa on tuotu esille myös tarinat kohteiden takaa. On esitelyt ihmiset jotka ovat asuneet kirjassa esitellyissä kartanoissa ja linnoissa, ja useimmiten näistä tarinoista ja kohteen historiasta löytyy se perimmäinen syy miksi paikassa kummittelee. Moni kohteeseen hengeksi jäänyt siellä ennen asunut tai siellä jopa raa'asti tai tapaturmaisesti kuollut haluaa jäädä vanhaan asuinpaikkaansa kuolemansa jälkeen. He asuvat siellä välillä sulassa sovussa uusien omistajien kanssa, mutta välillä henget ilmoittavat olemassa olostaan kolistelemalla seiniä, avaamalla ovia ja jopa näyttäytymällä. 

Nykypäivänä nämä kirjassa esitellyt kohteet ovat poikkeuksellisesti kaikki joko museoita tai hotelleita ja niissä on näytillä paljon entisten asukkaiden omaisuutta, ehkä tämä on juuri yksi syy miksi joku haluaa jäädä hengeksi, hän haluaa olla lähellä tavaroita jotka olivat hänelle joskus tärkeitä.

Kirja on rakenteeltaan selkeästi jaoteltu. Ensin kerrotaan välillä pitkästikin paikan historiaa ja siellä asuneita ihmisiä ja miten paikan omistajuus on vuosien aikan muuttunut. Historiatietojen jälkeen tulee tositarinoita paikasta joita on kerätty haastattelemalla kohteessa työskenteleviltä ihmisiltä, sanomalehdistä ja mm. kohteiden omista kokoelmista.

Kirjan johdannossa Karvonen kertoo kiertäneensä satoja kohteita ja kirjaan valitut on valittu niiden monipuolisuuden ja että ne olisiva tarinoiltaan ja kulttuuriperinnöltään erilaisia. Kuitenkin pääkaupunki/Etelä-Suomi keskeisyys loistaa vahvasti läpi sillä mm. Etelä-Pohjanmaalla on lukuisia vastaavia kohteita ja varmaan ne olisivat myös kirjaan tarjonneet: erilaisia tarinoita, erilaista kulttuuriperintöä ja myös monipuolisuutta. Puolustuksena kirjoittajan kohteille voisi sanoa sen että jokainen varmaan valitsee mielellään niitä oman kotiseudun lähettyvillä olevia kohteita. Vaasassa toimiva Haamu-kustannus on julkaissut teoksen joka käsittelee juurikin näitä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueen kohteita.

Kyytipojaksi kirjan kanssa voisi nauttia vaikka Pyynikin käsityöläispanimon Pikkuportterin, etiketin kuvaltakin sopiva olut juuri tähän kirjaan. Olut on mieto portteri, josta saattaa aistia myös kahvin ja suklaan.

Ja kun aaveet on saatu luettua voi tarttua hyvin mielin Reuna kustantamon kirjaan Milt, jonka tarinassa myös ovat henget liikkeellä, hyvätahtoisesti.