Siirry pääsisältöön

Heli Slunga & Jaana Seppänen - Lapin Lolita


Heli Slunga & Jaana Seppänen
Lapin Lolita
WSOY, 2016

"Suomen ensimmäinen kunnon bitch lit -repäisy! Häpeämätön romaani huonoista naisista, viattomuudesta, rahasta ja lihasta.
18-vuotias Irene karkaa pohjoisesta Helsinkiin, majoittuu hostelliin ja panee pystyyn huutokaupan neitsyydestään. Viereisen punkan vironvenäläinen strippari-prostituoitu Nadja unelmoi rauhallisesta elämästä Suomessa.
Johtaja on mies joka etsii nuoruuden viattomuutta. Mutta voiko sitä ostaa? Voiko puhtaudella käydä kauppaa saastumatta?"
Lapin Lolita on hieman erilainen kirja joita olen tottunut lukemaan, tai yleensäkään lukenut. Myönnän että minua ei oikeastaan edes kiinnosta lukee Fifty Shades of Grey kirjaa, ja teemaltaan Lapin Lolita menee aika paljon siihen katergoriaan. Tosin tässä kirjassa ei aivan mennä FSOG:n draamalliseen meininkiin.

Kirjan päähenkilö on Irene joka myy neitsyyttään, hän on 18 -vuotias tyttö joka karkaa Helsinkiin kaukaa Pohjois-Suomesta. Irene ei oikeastaan myy sitä vaan laittaa neitsyytensä huutokauppaan, kuka huutaa lähtöhinnasta alkaen eniten on voittaja ja saa korkata Irenen. Irene asettautuu asumaan hotelliin jossa täysin erilainen tyttö, Nadja, joka haluaisi olla rauhassa ja elää omaa eläämäänsä Suomessa, ilman että ympärillä olisi liikaa Irenen kaltaisia tyttöjä.
Kirjassa on kolme päähenilöä, joiden tarinaa seurataan lähes vuoronperään, on Irene eli I, on Nadja eli N, ja on Johtaja eli J.

Tämä kirja on kirjoitettu selkeästi naispuolisille lukijoille, ja koska tämäntyyppinen kirjallisuus sattuu erään trilogian takia olla juuri nyt pinnalla niin uskon, että tämä kirja saa oman lukijakuntansa kokooon ja ei ole ihme jos tästä tehdään jokin halpa suomalainen elokuvaversio. Jos tehdään niin toivon että siihen panostetaan koska ainesta kuitenkin on tehä mielenkiintoinen elokuva mielenkiintoisesta kirjasta jossa lähes kaikki asia sanotaan niin kuin ne on, ei käytetä turhia kiertoilmaisuja. Kieli on rajua, porno on pornoa.

Kirjaa ei herkkämielisen kannata lukea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…