Siirry pääsisältöön

John Green - Teoria Katherinesta


John Green
Teoria Katherinesta
WSOY, 2016

Teoria Katherinesta on järjestyksessään neljäs suomennos kirjailijalta mutta kirja on kirjailijan toinen romaani. John Greenin Suomen menestys alkoi kirjasta Tähtiin kirjoitettu virhe, se jatkui seuraavana vuonna (2014) kirjalla Kaikki viimeiset sanat ja viime vuonna ilmestyi kolmas suomennettu menestyskirja Arvoitus nimeltä Margo ja nyt neljäntenä suomennettiin kirja Teoria Katherinesta (An Abundance of Katherines) joka ilmestyi alunperin vuonna 2006.

John Green mielletään useimmiten kirjailijaksi joka kirjoittaa nuorille, mutta itse pitäisin häntä enemmän kirjailijana joka kirjoittaa nuorilleaikuisille ja aikuisille koska häne tarinansa lähentelevät välillä kunnon jännityskirjaa ja sitten on kirjoja jotka vaativat lukijalta kuitenkin hyvin paljon sisäistämistä kuten tämä uusin Teoria Katherinesta joka on kaikella tavalla hyvin matemaattispainotteinen kirja.

Colin Singleton on entinen lapsinero, joka suhtautuu intohimoisesti 
anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa.
Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä 
Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen.
Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Frans Ferdinandin hauta,
rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely
- sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine.

Tämä kirja on jälleen osoitus John Greenin taidosta kirjoittaa ja viedä tarinaa eteenpäin monin kääntein mutta kuitenkin niin, että lukija pysyy kärryillä ja tietää tasan tarkkaan missä mennään. Kirjan tarina on perinteinen kahden nuoren miehen roadtrip ilman mitään suurempaa päämäärää, tosin tässä tapauksessa tuo päämäärä on arkkiherttua Frans Ferdinandin hauta. Frans Frendinandin ampuminen käynnisti ensimmäisen maailmansodan, tämä tapahtui 1914.

Kirjan päähenkilön elämään tulee kuitenkin yllättäin tyttö jonka nimi ei ole Katherine, kaikki aiemmat tyttöystävät ovat olleet juurikin Katherinen nimisiä. Hänelle ei ole kelvannut mikään muunnos nimesta, eli Catherine ei missään nimessä ole kelvannut aiemmin Colinille. Maailmassa kuitenkin pitää yrittää muuttaa tapojaan ja näin olleen Ei-Katherine vie osittain Colinin sydämen jonka toinen intohimo on anagrammit.

John Green on jälleen onnistunut vangitsemaan lukijansa kirjan ääreen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…