Jarkko Sipilä
Valheen kasvot
Crime Time, 2016
Valheen kasvot on kuudestoista osa suosittuun Takamäki -sarjaan. Sarjan aloitti vuonna 2001 kirja Kosketuslaukaus, tämän jälkeen Sipilältä on ilmestynyt vähintään yksi dekkari joka vuosi.
Hänen kirjojaan on käännetty englanniksi otsakkeen Helsinki Homicide alla, näitä kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä kuusi ja saksaksi on käännetty kaksi kirjaa. Käännösten lisäksi ja omien kirjojen ohella Sipilä on ollut toimittajana mm. huippusuositussa Elämäni gangsterina kirjassa.
"Jarkko Sipilän luottopoliisit Suhonen ja Takamäki vedetään entistä syvemmälle poliisiorganisaatioiden väliseen sotaan, kun Krp:n kaiken kokenut ja nähnyt peitetoimintamies löydetään raa`asti tapettuna."
Takamäki kumppaneineen saa eteensä jutun jossa yhtenä ammuttuna uhrina on keskusrikospoliisin peitepoliisi. Myös eräs prostituoitu saa puukosta ja alkuasetelmat on Sipilän uudelle hyvinkin vauhdikkalle ja jännittävälle dekkari valmiit. Sipilän kirjoissa on aina ollut huomattavissa niiden ajankohtaisuus, ei ehkä niin että juurikin vastaavanlainen tapaus olisi hiljattain tapahtunut ja Sipilä olisi itse siitä toimittajaroolissa kertonut medioissa vaan kaikki voivat hyvin tapahtua, myös Suomessa. Sipilän eduksi dekkaripiireissä voi juurikin lukea vahvan taustan rikostoimittajana, se tuo hänen teksteihin uskottavuutta ja paljon syvällistä tietoutta, asioita ei raapaista vain päälisin puolin vaan ne katsotaan valossa jossa tulee näkyviin pienimmätkin yksityiskohdat, kuitenkaan Sipilän kirja ei ole liian tarkkaa kerrontaa.
Takamäki dekkari-sarja on kestänyt jo kuusitoista osaa ja uskoakseni loppu ei ole vielä häämöttämässä, mutta voisiko Sipilä irroittautua hetkeksi tästä tutusta hahmosta ja luoda rinnalle vaikka toisenlaisen hahmon, aivan kuten Reijo Mäen Jussi Vares ja Sakari Roivas. Jossain vaiheessa kirjailijaa halunnee itsekin irtioton sitä tutusta kaavasta ja hahmosta, mutta Sipilän kohdalla on se ettu hänen tarinansa kirjoissa ovat erilaisia, jokainen. Hän tuo niihin juurikin sitä ajankohtaista hehkutusta ja toimittajan tuomaa rutiinia kirjoittamiseen. Ideoita tuskin tulee puuttumaan Sipilän dekkaristin uralta, koska saamme lukea tarinan jossa on yhteneväisyyksiä esim. Anneli Aurin tai Jari Aarnion tapauksiin.
Vuosi 2016 tullee jäämään ainakin omassa blogissani ja kirjahyllyssäni erittäin antoisaksi dekkarivuodeksi, vaikka vuotta on vasta puolet kulunut niin laadukkaita dekkareita on tullut jo pelkästään kuukauden sisällä useita, ja Jarkko Sipilä kiilaa kotimaisissa dekkareissa ihan kärkeen.
Takamäki kumppaneineen saa eteensä jutun jossa yhtenä ammuttuna uhrina on keskusrikospoliisin peitepoliisi. Myös eräs prostituoitu saa puukosta ja alkuasetelmat on Sipilän uudelle hyvinkin vauhdikkalle ja jännittävälle dekkari valmiit. Sipilän kirjoissa on aina ollut huomattavissa niiden ajankohtaisuus, ei ehkä niin että juurikin vastaavanlainen tapaus olisi hiljattain tapahtunut ja Sipilä olisi itse siitä toimittajaroolissa kertonut medioissa vaan kaikki voivat hyvin tapahtua, myös Suomessa. Sipilän eduksi dekkaripiireissä voi juurikin lukea vahvan taustan rikostoimittajana, se tuo hänen teksteihin uskottavuutta ja paljon syvällistä tietoutta, asioita ei raapaista vain päälisin puolin vaan ne katsotaan valossa jossa tulee näkyviin pienimmätkin yksityiskohdat, kuitenkaan Sipilän kirja ei ole liian tarkkaa kerrontaa.
Takamäki dekkari-sarja on kestänyt jo kuusitoista osaa ja uskoakseni loppu ei ole vielä häämöttämässä, mutta voisiko Sipilä irroittautua hetkeksi tästä tutusta hahmosta ja luoda rinnalle vaikka toisenlaisen hahmon, aivan kuten Reijo Mäen Jussi Vares ja Sakari Roivas. Jossain vaiheessa kirjailijaa halunnee itsekin irtioton sitä tutusta kaavasta ja hahmosta, mutta Sipilän kohdalla on se ettu hänen tarinansa kirjoissa ovat erilaisia, jokainen. Hän tuo niihin juurikin sitä ajankohtaista hehkutusta ja toimittajan tuomaa rutiinia kirjoittamiseen. Ideoita tuskin tulee puuttumaan Sipilän dekkaristin uralta, koska saamme lukea tarinan jossa on yhteneväisyyksiä esim. Anneli Aurin tai Jari Aarnion tapauksiin.
Vuosi 2016 tullee jäämään ainakin omassa blogissani ja kirjahyllyssäni erittäin antoisaksi dekkarivuodeksi, vaikka vuotta on vasta puolet kulunut niin laadukkaita dekkareita on tullut jo pelkästään kuukauden sisällä useita, ja Jarkko Sipilä kiilaa kotimaisissa dekkareissa ihan kärkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti