Siirry pääsisältöön

Reijo Mäki - Slussen


Reijo Mäki
Slussen
Otava, 2016


Edellinen Sakari Roivas tarina ilmestyi viisitoista vuotta sitten, se oli nimeltään Kruunun vasikka vuodelta 1994  ja ensimmäinen kirja jossa tutustuttiin Roivakseen oli Liian kaunis tyttö vuodelta 1992 ja nyt vihdoin ilmestyi trilogian viimeinen osa.

Viimeistä Roivas -tarinaa on kypsytelty pitkään. Mäki kertoo kirjan saatesanoissa, että ensimmäinen versio Slussenista oli valmiina jo viisitoista vuotta sitten ja tämä nyt julkaistu kirja on käsikirjoituksen päivitetty versio, puolen vuoden takaa.

Kirjan juoni on yksinkertaisuudessaan pelko, joka vaanii erityisesti vaaleatukkaisia naisia Tukholmassa vuonna 1995 ja tuttuun tapaan tutkimusta johtamaan tarvitaan rikosylikonstaapeli Sakari Roivas.

Roivaksen elämässä on omat haamut jotka meinaa ottaa otteen miehestä useampaan otteeseen mutta tähän asti mies on aina onnistunut välttämään viinapirun vaikka salakavalasti se hänen elämäänsä iskee. Roivas onnistuu lyömään viinalle stopin tälläkin kertaa mutta kuinka lähellä Roivas onkaan ratketa. Jos Roivas vielä saa jatkoa, odotan mielenkiinnolla tämän taistelun jatkoa koska merkkejä häviämisestä on paljon.

Roivas on lähes Vareksen vastakohta. Roivas on hyvää elämää elävä mies, vaikka edellämainittu viina onkin ottanut otteen miehestä. Vares taasen rakasta viinaa ja sen kanssa rälläämistä. Mitä tapahtuisikaan jos nämä kaksi miestä olisi samassa kirjassa?

Slussen on taattua Mäkeä, vaikka tekstissä ja ennenkaikkea sen päivittämisessä 2000 luvulle näkyy. Mäki kuitenkin osaa asiansa ja Roivas on kirjamaailmassa hyvä lisä tutun Vareksen ohella.

Odotan innolla taas seuraavaa Mäen kirjaa, joka on Vares tarina Hot Dog, ja ilmestynee keväällä 2016.

Reijo Mäki kirjoitta omalla tyylillään ja se aiheuttaa useassa negatiivisiä mietteitä kirjailijan osaamisesta, minä taasen pidän Mäen tyylistä mutta voisiko olla pieni päivittämisen aika niin Vareksen tarinoihin kuin myös Roivakseen jos hän vielä saa jatkaa remmissä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…