Siirry pääsisältöön

Pierre Lemaitre - Alex


Pierre Lemaitre
Alex
Minerva, 2015



Lemaitre on tällä hetkellä melkein kiistatta Ranskan yksi parhaimmista kirjoittajista ja tarinan kertojista. Hänen kirjoissaan itse tarina pääsee oikeuksiinsa ja juoni kulkee sutjakkaasti eteenpäin. Lemaitren uusin kirja Alex on tyypiltään kidnappaus trilleri. Se käynnistyy kun nuori kaunis nainen Alex siepataan ja sen jälkeen lukija saakin "nauttia" Alexin tarinaa. Hänet teljetään katosta roikkuvaan laudasta rakennettuun häkkiin jonnekin Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan varastorakennukseen. Alexin ainoa uhka ei ole se, että hän voi kuolla nälkään vaan hänen ehkä suurin pelko on alhaalla vaanivat nälkäiset rotat jotka voivat syödä Alexin nälkäisiin vatsoihin. Alexin on kaikella keinolla pidettävä nälkäiset rotat pois. Lopuksi Alex osaa hyödyntää rottia ja ne koituvatkin Alexin neuvokkuuden ja näppäryyden ansiosta Alexin senhetkiseksi pelastukseksi.

Alexin edesottamuksia seurataan inteesivisellä tahdilla ja siinä välissä saadaan seurata kuinka tapausta alkaa tutkimaan ylikomisario Camille Verhoeven. Vaikka hän ei koko juttua haluaisikaan itselleen on hänen se otettava, syy tähän on se että Verhoeven on juuri itsekin kokenut erään henkilökohtaisen tragedian. Vaikka tehtävä on inhottava ylikomisariolle on hänen otettava se eikä annettava henkilökohtaisten haamujen vaania nurkan takana.

Liikoja paljastamatta juonta jokaisen dekkarifanin kannattaa lukea tämä tarina. Vaikka se tuntuukin raa'alta alusta lähtien ja lukija voi tuntea naisen tuskan niin kaiken onneksi neuvokkuus saattaa pelastaa päähenkilön.


Turhaan tätä kirjaa ei voi kehua sillä se voitti 2013 kansainvälisen International Dagger -dekkaripalkinnon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…