Siirry pääsisältöön

Adam Mansbach & Owen Brozman - Nyt vittu syö


Adam Mansbach & Owen Brozman
Nyt vittu syö
Into-kustannus, 2015


Kirja alkaa hienolla tunnelmoinnilla aamusta: Aamukoi on kultaa, ihanuutta, linnut ne ilmassa leikkiä lyö.  Ja tämä aamun kuvaus loppuu osuvasti, lähes jokaisen lapsiperheen arkeen, lauseisiin joita ei ääneen lapsille lausuta. Sinä itse pyysit aamiaista, joten... mitä vittua? Miksi et syö?

Kirja on jatkoa maailmalla suuren suosion saanneelle kirjalle, nyt vittu nukkumaan. Tämä kirja on kuvitettu värikkäästi ja kuvat juurikin piirretty lapsia varten, mutta teksti on aivan muuta. Jos joskus sattumalta erehdyt alkaa lukemaan tätä kirjaa lapsille niin kehotan että keksit törkeiden sanojen kohdalle jotain omaa, ja katsot vain lasten kanssa kuvat. Ehkä joskus aikuisempana lapsi kysyy: "Iskä, mikä se oli se hienosti kuvitettu kirja jota luit minulle kun oli neljän vanha, jossa puhuttiin syömisestä, luetaanko se taas?" Ehkä silloin voit lukea kirjan tekstin niin kuin ne siihen on kirjoitettu ja voit antaa kirjan eteenpäin pojallesi, joka muutamien vuosien sisällä tulee kokemaan sen saman kuin hänen isänsä on kokenut, miksi vittu et syönyt!


Kirjan loppupuolella on runo, joka saattaa kuvastaa sitä miltä vanhemmista tuntuu ja mihin se voi johtaa kun lapsi ei vain yksinkertaisesti vittu syö. "...ota maitoa. Jallua mulle, kippis vaan."

Hauska, pieni kirja joka varmaan tulee meidänkin perheessä lähtemään pojan mukana kun hän joskus monien vuosien jälkeen lähtee pois kotoa ja lukiessaan kirjaa, hän huomaa, että tässähän kirjoitetaan minusta, olin juuri tuollainen, en vittu syönyt!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…