Siirry pääsisältöön

Adam Mansbach & Owen Brozman - Nyt vittu syö


Adam Mansbach & Owen Brozman
Nyt vittu syö
Into-kustannus, 2015


Kirja alkaa hienolla tunnelmoinnilla aamusta: Aamukoi on kultaa, ihanuutta, linnut ne ilmassa leikkiä lyö.  Ja tämä aamun kuvaus loppuu osuvasti, lähes jokaisen lapsiperheen arkeen, lauseisiin joita ei ääneen lapsille lausuta. Sinä itse pyysit aamiaista, joten... mitä vittua? Miksi et syö?

Kirja on jatkoa maailmalla suuren suosion saanneelle kirjalle, nyt vittu nukkumaan. Tämä kirja on kuvitettu värikkäästi ja kuvat juurikin piirretty lapsia varten, mutta teksti on aivan muuta. Jos joskus sattumalta erehdyt alkaa lukemaan tätä kirjaa lapsille niin kehotan että keksit törkeiden sanojen kohdalle jotain omaa, ja katsot vain lasten kanssa kuvat. Ehkä joskus aikuisempana lapsi kysyy: "Iskä, mikä se oli se hienosti kuvitettu kirja jota luit minulle kun oli neljän vanha, jossa puhuttiin syömisestä, luetaanko se taas?" Ehkä silloin voit lukea kirjan tekstin niin kuin ne siihen on kirjoitettu ja voit antaa kirjan eteenpäin pojallesi, joka muutamien vuosien sisällä tulee kokemaan sen saman kuin hänen isänsä on kokenut, miksi vittu et syönyt!


Kirjan loppupuolella on runo, joka saattaa kuvastaa sitä miltä vanhemmista tuntuu ja mihin se voi johtaa kun lapsi ei vain yksinkertaisesti vittu syö. "...ota maitoa. Jallua mulle, kippis vaan."

Hauska, pieni kirja joka varmaan tulee meidänkin perheessä lähtemään pojan mukana kun hän joskus monien vuosien jälkeen lähtee pois kotoa ja lukiessaan kirjaa, hän huomaa, että tässähän kirjoitetaan minusta, olin juuri tuollainen, en vittu syönyt!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…