Siirry pääsisältöön

John Green - Arvoitus nimeltä Margo


John Green
Arvoitus nimeltä Margo
 Paper Towns
WSOY 2015


John Green teki sen jälleen.

Häneltä on suomennettu nyt Tähtiin kirjoitettu virhe (2013), Kaikki viimeiset sanat (2014) sekä Arvoitus nimeltä Margo (2015). Arvoitus nimeltä Margo jatkaa lähes samalla kaavalla kuin Kaikki viimeiset sanat kirja, tyyli varma sama, mutta hyvä. Miksi edes vaihtaisi johonkin toiseen. Tosin jos täytyy etsimällä etsiä jokin miinuspuoli kirjasta niin se on ehdottomasti nimi. Alkuperäinen kirjannimi on Paper Towns, mutta miksi ihmeessä se on Suomeksi Arvoitus nimeltä Margo, itse olisin pitänyt enemmän nimestä Paperikaupunki, koska se osaltaan kiteyttää koko tarinan.

Kirjan päähenkilö on Quentin Jacobsen, jota kutsutaan hyvin lyhyesti vain Q:ksi. Hän on aina ollut rakastanut Margoon, mutta aika ajaa heidät erilleen ja he joutuvat eri kastiin. Margo on upea kaunis nuori nainen ja erittäin suosittu, joka pojan unelma. Quentin taasen hieman nörttimäinen hyvin marginaalinen tyyppi. Heidän uusi tuttavuus alkaa kuitenkin hauskasti: eräänä iltana Margo tulee Quentinin luokse pukeutuneena ninja-asuun, hän pyytää nuortamiestä lähtemään kostoretkelle, jonka tarkoituksena on antaa opetus niille jotka ovat vääryyttä tehneet. Quentin lähtee mukaan, koska haluaa olla Margon lähellä ja olettaa näin saavan huomion itselleen. Kun kostoretket on suoritettu palaa Quentin kotiin ja seuraavana aamuna hän odottaa innolla koulupäivää ja että saa tavata Margon, jonka kanssa hän koki paljon lähestymistä kostoretken aikana. Margo ei kuitenkaan saavu kouluun, vaan ilmenee, että hän on kadonnut.

Näistä asetelmista alkaa huima seikkailu, joka huipentuu Margon jättämien vihjeiden perusteella paikkaan jota kukaan ei tiennyt edes olevan. Kirja tarjoaa perus dekkarin ainekset, kuitenkin kirjoitettuna hyvällä maulla ja jännityksen elementein.  Greenin kirja on täynnä rakautta, jännitystä, paljon runollisia ilmauksia ja ihmismäisiä henkilöitä joiden tarinaa on mukava seurata.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…