Siirry pääsisältöön

Reijo Mäki - Tulivuori


Reijo Mäki
Tulivuori
Otava, 2015

"Jussi Vares lentää Kanarialle ja joutuu hengenvaaralliselle keihäsmatkalle lomaparatiisin pimeään ytimeen. Jussin ex-heila on murhattu hämärissä olosuhteissa. Vareksen henkilökohtaisin työkeikka vie sumuisille rinteille ja riehakkaille terasseille."

Jussi Varekselle ei riitä enää kotimaa, vaan toimeksianto vie aina Kanarialle asti. Tämä tuntuu olevan tälä hetkellä trendi, että suomalainen dekkaristi laittaa päähenkilönsä ulkomaille. Seppo Jokinen vei hahmonsa Australiaan ja muutenkin suomalainen dekkari on kovasti yrittänyt kansainvälistyä viime vuosien aikana. Myös Reijo Mäki on ottanut useita askelia kansainvälisyyteen, mutta se on jäänyt harmittavasti vielä tekemättä, se läpimurto. Piakkoin ilmestyy Reijo Mäen Sheriffi -dekkari englanniksi ja toivon että se ottaa tulta siipiensä alle. Mäkihän palkittiin tästä kirjasta mm. vuoden johtolanka palkinnolla.

Reijo Mäen uusin Vares -tarina tarjoaa sitä taattua Varesta johon on saatu tottua lähes jokaisessa kirjassa. Mäen huumori on pistävää ja osuvaa, mutta luulen, että jotkut hienohelmat voivat siitä ottaa nokkiinsa, nimittäin Mäki ei säästele sanoja vaan termit sanotaan juuri niin kuin ne on. Ei turhia hienosteluita.

Tätä kirjaa on mainostettu kovimmaksi Vares tarinaksi ikinä, onhan se sitä osittain mutta juonellisesti tämä kirja menee sinne hyvään Reijo Mäkeen, ja viime vuosien kirjoihin verratuna tämä on parasta Mäkeä moneen vuoteen. Eli seuravalle Vares -tarinalle laitetaan kovat odotukset, ja toivotaan että se näkee päivänvalonsa ensi vuonna. Yksi Vares vuodessa on hyvä, mutta kovana fanina voisin lukea useammankin uuden Vareksen vuodessa.

Tässä kirjassa oli mukava päästä myös hieman kovaksi keitetyn Vareksen "sisäpuolelle". Tapaus on hyvin henklökohtainen Varekselle ja sen myötä Vareksesta tulee esiin myös puolia joita aiemmat kirjat eivät ole tarjonneet. Alkaako Vares pikkuhiljaa pehmentymään ja asettumaan paikoilleen? Tuskinpa vaan, mutta jonkinlaista seesteisyyttä on havaittavissa.






Kommentit

  1. Tämä oli ensimmäinen lukemani Vares, elokuvia olen katsonut useampia. Viihdyin hyvin Teneriffalla Vareksen seurassa, mutta mitään Vares-kuumetta en tästä itselleni napannut. Kiva välipala.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…