Christian Rönnbacka
Tuonen korppi
Crime Time, 2017
Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta 2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.
Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuitenkin enemmän käyttää tätä sanaa, ja he eivät ole edes päässeet tositoimiin sanan kanssa. Rönnbackin kirjoissa huumorilla on myös tärkeä osa. Voisin verrata kirjoitustyyliä ja käytettyä huumoria toiseen dekkarimaailman kuninkaaseen, nimittäin Reijo Mäkeen. Näissä kahdessa on jotain yhteistä. Hahmot eivät vielä tokikaan ole samalla tasolla henkisesti tai fyysisesti mutta tyyliltään tekstit lähenevät toisiaan.
Tuonen korppi tarjoaa alusta lähtien vauhdikasta menoa, ja upeaa kuvausta tapahtumapaikoista joka onkin ollut aina Rönnbackan yksi tavaramerkeistä. Vaikka kirja tarjoaa vauhtia ja jännitystä niin itse päähenkilö ei sitä tällä kertaa niin paljoa tarjoa mutta koska kirja on muuten hyvinkin musta sävyinen niin käytetty huumori ja Hautalehdon vähätoimisuus luovat mahtavan tasapainon tarinaan.
Voisiko Hautalehtoa verrata jopa Beck -elokuvien Gunvald Larssoniin. Jotain samaa näen miehissä.
Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuitenkin enemmän käyttää tätä sanaa, ja he eivät ole edes päässeet tositoimiin sanan kanssa. Rönnbackin kirjoissa huumorilla on myös tärkeä osa. Voisin verrata kirjoitustyyliä ja käytettyä huumoria toiseen dekkarimaailman kuninkaaseen, nimittäin Reijo Mäkeen. Näissä kahdessa on jotain yhteistä. Hahmot eivät vielä tokikaan ole samalla tasolla henkisesti tai fyysisesti mutta tyyliltään tekstit lähenevät toisiaan.
Tuonen korppi tarjoaa alusta lähtien vauhdikasta menoa, ja upeaa kuvausta tapahtumapaikoista joka onkin ollut aina Rönnbackan yksi tavaramerkeistä. Vaikka kirja tarjoaa vauhtia ja jännitystä niin itse päähenkilö ei sitä tällä kertaa niin paljoa tarjoa mutta koska kirja on muuten hyvinkin musta sävyinen niin käytetty huumori ja Hautalehdon vähätoimisuus luovat mahtavan tasapainon tarinaan.
Voisiko Hautalehtoa verrata jopa Beck -elokuvien Gunvald Larssoniin. Jotain samaa näen miehissä.
Kommentit
Lähetä kommentti