Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa


Tiina Raevaara
Veri joka suonissasi virtaa
Like, 2017

Veri joka suonissasi virtaa päättää Raevaaran trilogian. Sarjan ensimmäinen osa Yö ei saa tulla (2015) aloitti tarinan Johanneksesta ja mystisestä Aalosta, sarjan toinen osa ilmestyi vuotta myöhemmin, ja kirja Korppinaiset (2016) loi tarinan jatkolle mysteerin joka nyt huipentuu päättävässä osassa.

Raevaaran psykologinen trilleri saa alkunsa kellokauppaan saapuu yllättäen hyvin kalpea nuori mies. Mies on paennut laitoksesta kaukaa Romaniasta asti. Kun selviää tarkemmin miehen olinpaikka ja se, että Johanneksen kadonnut rakas Aalo on myös ollut samaisessa laitoksessa alkaa piinaava matka kauas Romaniaan. Raevaara kuljettaa trilogian kirjoissa perinteisiä kauhutarinoita. Hänen tarinoissa yhdistyy mennyt ja nykyisyys, ne kulkevat käsikädessä niin ettet saata huomata kuinka ovelasti hän kuljettaa tarinaa mieleesi.

Vaikka tarina on psykologista trilleriä, myös kauhua, niin se on myös rakkaustarina jossa suomalainen mies lähtee rakkautensa perään maailman ääriin saakka, sellaista voi tehdä vain tosirakkauden eteen. Vaikka tarina on surullinen kauhutarina pelottavine ajatuksineen on se myös samalla tavallaan tarina siitä, että oman tosirakkauden eteen voi tehdä mitä tahansa.

Raevaara on eittämättä tämän hetken kuumin nimi psykologisen kauhun mestarina. Olen tähän saakka pitänyt loistavaa Marko Hautalaa alan suvereenina hallitsijana mutta nyt Markon on luovutettava viitta Tiinalle, suomalainen kauhu on saanut uuden hallitsijan. Raevaara hallitsee usean genren kirjat mutta nyt hän on löytänyt jotain omaa, sellaista missä hän on kotonaan, suomalaisen psykologisen trillerikauhun.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…