Siirry pääsisältöön

Jeff VanderMeer - Hyväksyntä


Jeff VanderMeer
Hyväksyntä
Like, 2016

Eteläraja-trilogian päätösosa, hyväksyntä kätkee sisäänsä sen totuuden jota on jo kahden kirjan verran etsitty. Ensin oli hävitys, sitten hallinta ja viimine oli pakko tulla hyväksyntä kaikkeen mitä jäljelle jäi ja mitä löytyi Alue X:ltä.

Kirjassa sidotaan yhteen edellisten osien kohtalot ja hahmot. Siinä päästään seuraamaan tarkemmin mm. biologin ja Controlin elämää, sekä uuden mielenkiintoisen hahmon joka kuitenkin osoittautuu erääksi tutuksi hahmoksi, tosin tämän kaksoisolennoksi, nimeltään Haamulintu.

Päätösjakso on kirjoitettu monen kertojan silmin, siinä voi mennä nopeasti sekaisin kuka kertoo tai kenestä kerrotaan mutta onneksi kappaleiden fiksu otsikointi pelastaa tämän tilanteen ja eri kerrontamuodot sekoittuvat sulavasti yhteen, yhdeksi tarinaksi, monen silmän kertomana. Samoin kerronnassa käytetään useampaa aikaa, välillä ollaan Alue X:llä, kun taas välillä seurataan mm. majakanvartijan seesteistä elämää kaikessa rauhassa ja ehkä se omituisin aikataso on kun seurtaan kuolleen Johtajan elämää. Mutta kuten edellä mainitsin nämä aikatasot ja hahmot ja niiden kertomat on nidottu yhteen järkevästi ja tuskin lukijalle tulee sekaannuksia siitä missä mennään.

Jokaisella tasolla on sama päämäärä: Ratkaista Alue X:n arvoitus.

Takakansi lupaa, että salaisuudet paljastuvat, mutta paljatuuko kaikki vai jääkö Alue X edelleen hieman mysteeriksi.

Jeff VanderMeeristä on kasvamassa uusi Stephen King, ja ei olisi ihme jos tämä trilogia joskus päätyisi elokuvaksi tai televisiosarjaksi. Itse toivon sarjaa, koska tässä on ainesta luoda uusi Lostin tapainen mystinen sarja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…