Siirry pääsisältöön

Kalle Päätalo - Kunnan jauhot


Kalle Päätalo
Kunnan jauhot
Gummerus, 2015


Gummerus alkoi viimevuonna jälleen tuottamaan markkinoille Kalle Päätalon kirjoja, Iijoki-sarjaa alusta lähtien ja nyt on ilmestynyt sarjan kolmas osa Kunnan jauhot. Aloitin tuolloin lukemaan Päätalon kirja ensimmäistä kertaa ja vielä silloin, ne kaksi osaa eivät oikein vakuuttaneet minua siitä, että miksi Kalle Päätalo on ansainnut niin vankan asemansa suomalaisessa kirjallisuudeessa. Päätalo on taidokas kuvaamaan maisemia ja kertomaan asoita, muuta luettuani kaksi ensimmäistä uudelleen julkaistua Iijoki -sarjaa kuuluvaa kirjaa ei minusta edelleenkään tullut Päätalo fania. Tartuin tähän kolmanteen osaan kuitenkin innolla, ja onneksi nyt jotain positiivista on tapahtunut, Päätalo on saanut tekstiinsä jotain mitä puuttui kahdesta esimmäisesta osasta. Ylimääräinen jaarittelu on vähentynyt ja itse asiaa on enemmän.

Tarinassa mennään sisälle siihen kuinka Päätalon torpan isännyys on siirtymässä kovaa vauhtia seuraavalle sukupolvelle, mutta Riitu-äiti emännöin kovalla kädellä edelleen ja hän tuntuukin olevan enemmän mies talossa kuin luhistuva isä-Päätalo. Kalle kokee suuren muutoksen päästessään miesten hommiin, hän lähtee ensimmäisiä kertoja mukan uitolle ja savotalle. Kirjailijana Kalle Päätalo tuo silmien eteen sen ajan mitä se oli kun hän oli nuori, mitä oli olla nuori poika isojen miesten hommissa.

Kun vielä kaiken lisäksi Herkko alkaa voimaan myös henkisellä tasolla huonommin nähden kaikenlaisia merkkejä ympärillä vallitsevista "salaviesteistä" tekee se kirjasta enemmän mielenkiintoisemman ensimmäsiin osiin verrattuna.

Kun kirjasta ilmestyy seuraava osa, aion sen myös lukea, ja luulen että Päätalon tarina vain syvenee sitä mukaa kun hän vanhenee tarinassa. Vielä ollaan lasten saappaissa mutta muutama kirja eteenpäin myös Kallekin päässee tositöihin.

Eli vaikka ei minusta innokasta Päätalo fani tulle, niin odotan seuraavaa osaa, enkä aio sortua sitä ennen lukemaan kirjastosta jotain vanhaa painosta, luulen että Kalle Päätalon kohdalla jaksan odottaa aina seuraavaa kirjaa.

Kirja tarjosi myös hyvää tilanteisiin sopivaa komiikkaa, joten tästä on hyvä odottaa jotain hyvää jatkoa seuraavaan osaan.


Kommentit

  1. Onko havaittavissa pientä Päätalo-koukuttumista...? Minulla on seuraavana vuorossa Iijoki-sarjan 9. osa, edellisen lukemisesta on kulunut jo useampi kuukausi eli lukutahti on alusta hidastunut kovasti. Minä luen juuri niitä vanhoja painoksia, mutta nämä uudet näyttävät oikeastaan mahtavan raikkailta!

    VastaaPoista
  2. Pientä koukutusta havaittavissa. Olet eka joka kehuu näitä uusia painoksia kun tuntuu että kaikki pitävät vain niitä vanhoja ainoina oikeina Päätalo kansina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…