Siirry pääsisältöön

Indrek Hargla - Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka


Indrek Hargla
Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka
Moreeni, 2015

Eletään vuotta 1432. Koko Tallinnan kaupunki on valmistautumassa uskonnolliseen Pyhän Ruumiin juhlaan. Hiukan ennen juhlapäivää dominikaaniluostarista löytyy vanha, keskeneräiseksi jäänyt kronikka, jonka Melchiorin hyvä ystävä munkki Hinric tuo apteekkarin luettavaksi. Kronikkaan on kirjattu arkaluontoisia asioita, jotka voisivat todeksi osoittautuessaan koitua monelle kohtalokkaiksi.

Juhlapäivän huipennuksena esitetyn uskonnollisen kuvaelman jälkeen tapahtuu raakoja murhia, joita henkirikosten selvittäjänä kunnostautunut apteekkari Melchior alkaa tutkia. Kun salaperäinen kronikka löydetään tuhottuna, Melchior alkaa epäillä sen liittyvän jollain lailla murhiin. Murhaajalla tuntuu olevan jonkinlainen yhteys myös Pyhän Ruumiin kiltaan, johon apteekkarikin kuuluu. Ja mitä tekemistä kaiken tämän kanssa on Pyhän Johanneksen vaivaistalon suojissa elävällä nuorella Carstine-neidolla?

Samaan aikaan Lyypekissä apteekkarin poika, nuori Melchior, etsii onneaan ja ratkoo sen tiellä olevan Wakensteden suvun kirouksen salaisuutta.

2015 Suomen dekkariseura ry. myönsi ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan tallinnalaiselle Indrek Hargalle. Hargla on kotimaassaan Virossa maan suosituimpiin kirjailijoihin lukeutuva mies, joka julkaisee niin tieteiskirjallisuuta kuin myös historiallisia rikosromaaneja. Suomessa Hargla tunetaan nimenomaan näistä historiallisista romanaaneista joiden päähenkilönä on apteekkari Melchior.

Tallinnan kronikka on järjestyksessään jo viides suomennettu Melchior -romaani ja tuttuun tapaan päähenkilö, joka on erittäin helposti lähestyttävä mies, ja juuri ehkä siksi saanut kaupunkilaisten keskuudessa suuren suosion niin siviilielämässä kuin myös rikostenratkojana.
Hargla tuo juurikin näissä apteekkari Melchior kirjoissa hyvin esille vanhaa Tallinnaa ja sen historiaa, keskellä tallinnalaista "gootti"miljöötä. Kirjat sijoittuvat 1400 -luvulle. Onko kaikki sitten mitä romaaneissaan Hargla kirjoittaa tapahtunut ja paikat olleet olemassa, uskon että suurimmalta osalta ovat vaikka mukana on varmaan paljon myös kirjailijan itse keksimää koska noin kaukaa menneisyydestä ei ole paljoa säilynyt kirjallista materiaalia. Hargla kuitenkin kirjoittaa uskottavasti ja jos Tallinnaan menee vierailulle löytää varmasti paljon tuttuja paikkoja ja katuja joita kirjassa esiintyy.

Se hyvä puoli näissä Melchior kirjoissa on että ne voi lukea itsenäisenä kirjoina/tarinoina, ei tarvitse aloittaa ensimmäisestä vaan voi hyvin lukea epäjärjestyksessä, mutta koska taustalla kuitenkin kulkee tarina mm. Melchiorin oman suvun salaisuuden selvittäminen, suosittelen että kirjat luettaisiin ilmestymisjärjestyksessä. Toinen syy on myös se, että henkilöt kirjassa oikeasti vanhenevat, mm. tässä uusimmassa Melchiorin perhesuhteet saavat paljonkin muutoksia jotka omalta osaltaan vievät tarinaa etenpäin hyvässä ja pahassa.

Tällä kirjasarjalle soisi suuremman lukijakunnan kuin mitä se on. Näistä Melhior -kirjoista ei oikeastaan missään kirjoiteta koskaan, nämä ovat myös opettavia kirjoja, niissä oppii historiaa, oppii tuntemaan naapurimaan kaupunkia, oppii vanhoja historiallisia titteleitä ja paljon muuta. Indrek Hargla on tehnyt omalta osaltaan hienoa työtä, koska historiallisten kirjojen kirjoittaminen vaatii paljon taustatyötä. Myös suomentajaa pitää kiittää, koska myös hän on joutunut paneutumaan historiallisiin tietteleihin ja miettiä tarkkaan mitä esim paljon kirjassa esiintyvät latinan kieliset ilmaistu tarkoittavat ja mitä niistä pitää suomentaa jotta tarina pysyy eheenä.

Kiitoksia kirjailija, suomentaja ja kustantaja joka on tuonut markkinoille hienon dekkarisarjan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja ujo Elmeri

Sinikka Nopola & Tiina Nopola Risto Räppääjä ja ujo Elmeri Tammi, 2019 Ujo Elmeri on 19 Risto Räppääjä -sarjan kirja. Näiden lisäksi on julkaistu oheiskirjoina yhdeksän muuta kirjaa esim. kokkauskirja, liikennekirja ja kaverikirja. Risto Räppääjä on esiintynyt myös seitsemässä elokuvassa, yhdessä animaatiosarjassa ja kirjasarjasta on tehty kolme näytelmää. Kuvittajina kirjoissa on toiminut 11 ensimmäisessä Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Nukkavieru Nelli kirjasta alkaen kuvituksesta on vastannut Christel Rönns, jolloin kuvitus otti suuren harppauksen eteenpäin tuomalla Risto Räppääjän hahmot "isommiksi".  Ujo Elmeri kertoo tarinan arasta sukulaispojasta, josta Rauha aikoo tehdä reippaan. Risto ei tietenkään sulata tätä pikkupoikaa vaan pitää Elmeria varsi lapsellisena tapauksena. Ja kun tarinaan sotkeutuu mukaan vielä Elvi-täti, jolla on omat kasvatuskeinonsa niin synty varsinainen sekamelska. Nelli, kuten lähes aina, on tarkkaavainen ja huomaa, että El...

Kaarina Helakisa (toim.) - Pikku Pegasos

Kaarina Helakisa (toim.) Pikku Pegasos Otava, 2016 "400 kauneinta lastenrunoa 400 kauneinta lastenrunoa. Kaikkien lasten ikioma kirja, lastenrunouden perusteos. Pikku Pegasoksen myötä on turvallista matkata runojen maailmaan: se näyttää kuinka laaja ja rikas sekä ilmaisultaan että aihepiiriltään lastenrunouden maailma voi olla." Lapsi on pipi Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa, ei saa nousta kuin aikojen takaa. Otapas lääkettä, rohtoa nauti, kohta on kaukana pipi ja tauti! (Arvo Ylppö ja Heikki Ojansuu)  Otavan julkaisema Pikku Pegasos runokirjan 22. painos ilmestyi 2016, ensimmäisen kerran se julkaistiin jo vuonna 1980 ja sen jälkeen se on on ollut kestosuosikki lastenrunokirjojen maailmassa. Runoilija ja lastenkirjailija Helakisa oli palkittu suomalainen erityisesti lastenkirjallisuuden vaikuttaja ja hänen nimeään kantava seura vaalii hänen perintöään ja pyrkii editämään lastenkirjallisuutta. Pikku Pegasos lorukirjaan on Helakisan omien ru...

Jaakko Melentjeff - Hukkuneet

Jaakko Melentjeff Hukkuneet Atena, 2017 Vahva esikoisdekkari Jaakko Melentjeff edustaa uutta, nousevaa suomalaista dekkaripolvea. Hänen esikoidekkarinsa Hukkuneet tapahtumat sijoittuvat laajalle alueelle Pohjoimaissa, eli viitteitä kansainväliseen hakuisuuteen on havaittavissa. Olen monesti kaivannut kirjoittaessani suomalaisista dekkareista, että miksi niissä ei ole yritystä kansainvälisyyteen, mutta nyt on. Melentjeffin dekkari Hukkuneet on juuri sellainen, jolta voi odottaa jonkinmoinsta läpimurtoa ainakin Pohjoismaissa. Melentjeff on onnistunut kirjoittamaan kansainväliselläkin tasolla mitattuna kelpo trillerin, hänen tyylinsä kirjoittaa tarjoaa sellaisen koukun johon jää kiinni, ja vaikka osittain kirjan juoni osoittautuu erittäin monisäikeiseksi ja henkilögalleria monipäiseksi pysyy Melentjeffin dekkari kuosissa erittäin hyvin, eikä sen vetovoima päästä otteestaan. Onko sitten jatkoa luvassa Hukkuneille? Toivottavasti on, koska kirjailijan luoma henkilöga...