Siirry pääsisältöön

Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous


Matti Kääriäinen
Kehitysavun kirous
2014, Into-kustannus

"Kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu – vaikka virallinen propaganda toista väittääkin. Monissa maissa kehitysapu tukee paikallista eliittiä, ei demokratisoitumista. Kaiken kukkuraksi kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät tiedä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. 

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Osansa saavat myös suomalaispoliitikot: muun muassa Paavo Väyrysen toimet kehitysapukoneiston pyörteissä näyttäytyvät kriittisessä valossa. Kirja sisältää myös katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista."

Ennen tätä kirjaa en juurikaan ollut paljoa lukenyt ns. yhteiskunnallisia kirjoja, mutta luulen että tämän kirja myötä myös se osa kirjallisuudesta tulee lisääntymään.

Kirjan kirjoittaja on elääkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän työrupeaman kehitysavun parissa ja kertoo tässä kirjassa totuudenmukaisen totuuden siitä mitä tämä paljon puhuttu kehitysapu oikein on ja miten sillä on pystytty tai ei-pystytty vaikuttamaan sitä saavien maiden elintasoon. 

Kirjassa painotetaan useampaan kertaan, että OECD: n jäsenmaat ovat sopineet, että pyrkimys on antaa kehitysapua 0,7% bruttokansantuotteesta. Sikäli kehitysavun toteutumisen on tehnyt haastavaksi, koska tähän tavoiteeseen on yltänyt keskimäärin muutama valtio, näiden joukossa ei ole Suomea.

Mitä tämä kehitysapu tai paremmin mainittu kehitysyhteistyö sitte on, se on lyhyesti sanottuna voimavarojen siirtoa globaalista pohjoisesta etelään taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä kehitysyhteistyö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään rahoittamiseen, vaan se voi olla myös osaamisen jakamista. 
Kehitysavun odotetaan parantavan sen avunsaaja maan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan esimerkki jossa eräälle maalle toimitettiin apua viljelyksiin, ja se apu auttoi niin kauan kun sitä toimitettiin mutta kun apu loppui, suistui kyseisen maan tilanne taas tukalaksi. Eli tästä voi päätellä, että kehitysyhteistyön pitäsisi jatkua kauan, jotta sitä saavien elanto saadaan joskus tulevaisuudesa turvattua. Mutta tuudittautuvatko avunsaajat liikaa apuun, kun se loppuu he ovat taas avuttomia.

Kehitysavussa puhutaan miljardeista dollareista joita annetaan vuosittain tähän työhön. Yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria.

Kirjan teksti on hyvin silmiä avaava lukukokemus, josta selviää, että kehitysapu ei ole välttämättä toimivaa aina. Ja kun sen antaminen loppuu edes hetkeksi on katastrofin aineksia ilmassa. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle joka vähänkin on kiinnostunut tietämään mitä on oikeasti suuren koneiston takana joka rahaa jakaa maailmalle. Kirja on hyvin kriittinen koko kehitysapujärjestelmää kohtaan.

Lopuksi vielä tarina siitä mitä kirjan kirjoittaja on kertonut: Suomi korostaa omassa kehitysavussaan koulutuksen tärkeyttä. Sambiassa mm. Suomi rakensi käsityöluokkia kouluihin ja koulutti opettajia käsityöaineisiin. Ajateltiin, että ihmiset oppivat tekemään itse jotakin. Tätä työtä tehtii 17 vuotta ja kun hanketta lähdettiin arvioimaan, siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki koulutetut opettajat olivat muuttaneet pois, Botswanaan, koska he saivat hyväpalkkaisen työn sieltä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanna Velling - Kirjosieppo

Hanna Velling Kirjosieppo Bazar, 2018


Make tarjoaa Annalle heidän yhteisessä keittiössään tomaattikeittoa, ranskalaisia perunoita ja lauseen, joka muuttaa Annan koko elämän: ”Mä muutan tästä pois.”
Jäljelle jäävät Anna, taaperoikäinen lapsi, koira, vuokra-asunto, putkiremppa, hyvää tarkoittavat ystävät, työpaikka Sirkun kauneushoitolassa, yt-neuvottelut ja äiti, joka vaihtaa huulipunan sävyä vuodenaikojen mukaan. Ruhjoutunut sydän, eikä minkäänlaista varasuunnitelmaa. Silmänräpäyksessä Annan on kasvettava elämän moniottelijaksi, jonka on selätettävä tuhat vastustajaa sisäisistä demoneista besserwisserneuvojiin. Hanna Vellingin esikoisromaani Kirjosieppo ilmestyy kauppoihin 07.08.2018. Noin kahden kuukauden odotus on odottamisen arvoinen, voin luvata sen. Hanna Velling tuo uuden raikkaan tuulahduksen suomalaiseen kirjallisuuteen vaikka aihe ja teema jota hän käsittelee kirjassaan on monesti kirjoitettu. Vellingin tapa kertoa tämä hyvin traaginen kertomus siitä mitä käy kun tulee yhtäkk…

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…