Siirry pääsisältöön

Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous


Matti Kääriäinen
Kehitysavun kirous
2014, Into-kustannus

"Kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu – vaikka virallinen propaganda toista väittääkin. Monissa maissa kehitysapu tukee paikallista eliittiä, ei demokratisoitumista. Kaiken kukkuraksi kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät tiedä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. 

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Osansa saavat myös suomalaispoliitikot: muun muassa Paavo Väyrysen toimet kehitysapukoneiston pyörteissä näyttäytyvät kriittisessä valossa. Kirja sisältää myös katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista."

Ennen tätä kirjaa en juurikaan ollut paljoa lukenyt ns. yhteiskunnallisia kirjoja, mutta luulen että tämän kirja myötä myös se osa kirjallisuudesta tulee lisääntymään.

Kirjan kirjoittaja on elääkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän työrupeaman kehitysavun parissa ja kertoo tässä kirjassa totuudenmukaisen totuuden siitä mitä tämä paljon puhuttu kehitysapu oikein on ja miten sillä on pystytty tai ei-pystytty vaikuttamaan sitä saavien maiden elintasoon. 

Kirjassa painotetaan useampaan kertaan, että OECD: n jäsenmaat ovat sopineet, että pyrkimys on antaa kehitysapua 0,7% bruttokansantuotteesta. Sikäli kehitysavun toteutumisen on tehnyt haastavaksi, koska tähän tavoiteeseen on yltänyt keskimäärin muutama valtio, näiden joukossa ei ole Suomea.

Mitä tämä kehitysapu tai paremmin mainittu kehitysyhteistyö sitte on, se on lyhyesti sanottuna voimavarojen siirtoa globaalista pohjoisesta etelään taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä kehitysyhteistyö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään rahoittamiseen, vaan se voi olla myös osaamisen jakamista. 
Kehitysavun odotetaan parantavan sen avunsaaja maan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan esimerkki jossa eräälle maalle toimitettiin apua viljelyksiin, ja se apu auttoi niin kauan kun sitä toimitettiin mutta kun apu loppui, suistui kyseisen maan tilanne taas tukalaksi. Eli tästä voi päätellä, että kehitysyhteistyön pitäsisi jatkua kauan, jotta sitä saavien elanto saadaan joskus tulevaisuudesa turvattua. Mutta tuudittautuvatko avunsaajat liikaa apuun, kun se loppuu he ovat taas avuttomia.

Kehitysavussa puhutaan miljardeista dollareista joita annetaan vuosittain tähän työhön. Yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria.

Kirjan teksti on hyvin silmiä avaava lukukokemus, josta selviää, että kehitysapu ei ole välttämättä toimivaa aina. Ja kun sen antaminen loppuu edes hetkeksi on katastrofin aineksia ilmassa. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle joka vähänkin on kiinnostunut tietämään mitä on oikeasti suuren koneiston takana joka rahaa jakaa maailmalle. Kirja on hyvin kriittinen koko kehitysapujärjestelmää kohtaan.

Lopuksi vielä tarina siitä mitä kirjan kirjoittaja on kertonut: Suomi korostaa omassa kehitysavussaan koulutuksen tärkeyttä. Sambiassa mm. Suomi rakensi käsityöluokkia kouluihin ja koulutti opettajia käsityöaineisiin. Ajateltiin, että ihmiset oppivat tekemään itse jotakin. Tätä työtä tehtii 17 vuotta ja kun hanketta lähdettiin arvioimaan, siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki koulutetut opettajat olivat muuttaneet pois, Botswanaan, koska he saivat hyväpalkkaisen työn sieltä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…