Siirry pääsisältöön

Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous


Matti Kääriäinen
Kehitysavun kirous
2014, Into-kustannus

"Kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu – vaikka virallinen propaganda toista väittääkin. Monissa maissa kehitysapu tukee paikallista eliittiä, ei demokratisoitumista. Kaiken kukkuraksi kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät tiedä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. 

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Osansa saavat myös suomalaispoliitikot: muun muassa Paavo Väyrysen toimet kehitysapukoneiston pyörteissä näyttäytyvät kriittisessä valossa. Kirja sisältää myös katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista."

Ennen tätä kirjaa en juurikaan ollut paljoa lukenyt ns. yhteiskunnallisia kirjoja, mutta luulen että tämän kirja myötä myös se osa kirjallisuudesta tulee lisääntymään.

Kirjan kirjoittaja on elääkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän työrupeaman kehitysavun parissa ja kertoo tässä kirjassa totuudenmukaisen totuuden siitä mitä tämä paljon puhuttu kehitysapu oikein on ja miten sillä on pystytty tai ei-pystytty vaikuttamaan sitä saavien maiden elintasoon. 

Kirjassa painotetaan useampaan kertaan, että OECD: n jäsenmaat ovat sopineet, että pyrkimys on antaa kehitysapua 0,7% bruttokansantuotteesta. Sikäli kehitysavun toteutumisen on tehnyt haastavaksi, koska tähän tavoiteeseen on yltänyt keskimäärin muutama valtio, näiden joukossa ei ole Suomea.

Mitä tämä kehitysapu tai paremmin mainittu kehitysyhteistyö sitte on, se on lyhyesti sanottuna voimavarojen siirtoa globaalista pohjoisesta etelään taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä kehitysyhteistyö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään rahoittamiseen, vaan se voi olla myös osaamisen jakamista. 
Kehitysavun odotetaan parantavan sen avunsaaja maan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan esimerkki jossa eräälle maalle toimitettiin apua viljelyksiin, ja se apu auttoi niin kauan kun sitä toimitettiin mutta kun apu loppui, suistui kyseisen maan tilanne taas tukalaksi. Eli tästä voi päätellä, että kehitysyhteistyön pitäsisi jatkua kauan, jotta sitä saavien elanto saadaan joskus tulevaisuudesa turvattua. Mutta tuudittautuvatko avunsaajat liikaa apuun, kun se loppuu he ovat taas avuttomia.

Kehitysavussa puhutaan miljardeista dollareista joita annetaan vuosittain tähän työhön. Yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria.

Kirjan teksti on hyvin silmiä avaava lukukokemus, josta selviää, että kehitysapu ei ole välttämättä toimivaa aina. Ja kun sen antaminen loppuu edes hetkeksi on katastrofin aineksia ilmassa. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle joka vähänkin on kiinnostunut tietämään mitä on oikeasti suuren koneiston takana joka rahaa jakaa maailmalle. Kirja on hyvin kriittinen koko kehitysapujärjestelmää kohtaan.

Lopuksi vielä tarina siitä mitä kirjan kirjoittaja on kertonut: Suomi korostaa omassa kehitysavussaan koulutuksen tärkeyttä. Sambiassa mm. Suomi rakensi käsityöluokkia kouluihin ja koulutti opettajia käsityöaineisiin. Ajateltiin, että ihmiset oppivat tekemään itse jotakin. Tätä työtä tehtii 17 vuotta ja kun hanketta lähdettiin arvioimaan, siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki koulutetut opettajat olivat muuttaneet pois, Botswanaan, koska he saivat hyväpalkkaisen työn sieltä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kati Routa - Vihanpitäjät

Kati Routa Vihanpitäjät Crime Time, 2018

Kirjailija Kati Routa saattaa olla outo nimi kirjallisuuspiireissä, ainakin vielä. Mutta kun tämän kirjailijanimen takaa paljastuukin kirjailija Katariina Romppainen alkaa jo monen hälytyskellot soimaan ja osaavuus paljastua. Romppainen on tunnettu erityisesti nuorille suunnatuista kirjoista, joista hän on saanut kolmasti Arvid Lydecken -palkintoehdokkuuden, tämän lisäksi Romppainen on palkittu kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisuupalkinnolla.
Nyt, 2018, Romppainen muuntautuu ja ottaa nimekseen Kati Routa. Hän kirjoittaa ensimmäisen dekkarin ja tekeekin sen vakuuttavasti tuoden dekkarigenreen sekaan hieman henkimaailman juttuja. Tarina alkaa kun neljätoista vuotias poika, Joel Ketovuori, katoaa ja poliisit aavistelevat vain pojan karanneen mutta onneksi yksi poliisiharjoitelijoista, Rosi Tikkuri, haistaa tapauksessa paljon muuta kuin pelkän katoamisen. Tikkuri tekee kuitenkin virheen ja hänen mukavasti alkanut ura poliisilaitoksessa on lopp…

Ilkka Auer - Domowik

Ilkka Auer Domowik Haamu kustannus, 2018

Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräise…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…