Siirry pääsisältöön

Matti Kääriäinen - Kehitysavun kirous


Matti Kääriäinen
Kehitysavun kirous
2014, Into-kustannus

"Kehitysavun antaminen köyhille maille ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä lähinnä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu – vaikka virallinen propaganda toista väittääkin. Monissa maissa kehitysapu tukee paikallista eliittiä, ei demokratisoitumista. Kaiken kukkuraksi kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät tiedä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. 

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Osansa saavat myös suomalaispoliitikot: muun muassa Paavo Väyrysen toimet kehitysapukoneiston pyörteissä näyttäytyvät kriittisessä valossa. Kirja sisältää myös katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista."

Ennen tätä kirjaa en juurikaan ollut paljoa lukenyt ns. yhteiskunnallisia kirjoja, mutta luulen että tämän kirja myötä myös se osa kirjallisuudesta tulee lisääntymään.

Kirjan kirjoittaja on elääkkeellä oleva suurlähettiläs, joka teki pitkän työrupeaman kehitysavun parissa ja kertoo tässä kirjassa totuudenmukaisen totuuden siitä mitä tämä paljon puhuttu kehitysapu oikein on ja miten sillä on pystytty tai ei-pystytty vaikuttamaan sitä saavien maiden elintasoon. 

Kirjassa painotetaan useampaan kertaan, että OECD: n jäsenmaat ovat sopineet, että pyrkimys on antaa kehitysapua 0,7% bruttokansantuotteesta. Sikäli kehitysavun toteutumisen on tehnyt haastavaksi, koska tähän tavoiteeseen on yltänyt keskimäärin muutama valtio, näiden joukossa ei ole Suomea.

Mitä tämä kehitysapu tai paremmin mainittu kehitysyhteistyö sitte on, se on lyhyesti sanottuna voimavarojen siirtoa globaalista pohjoisesta etelään taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä kehitysyhteistyö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään rahoittamiseen, vaan se voi olla myös osaamisen jakamista. 
Kehitysavun odotetaan parantavan sen avunsaaja maan olosuhteita pitkällä aikavälillä. Kirjassa kerrotaan esimerkki jossa eräälle maalle toimitettiin apua viljelyksiin, ja se apu auttoi niin kauan kun sitä toimitettiin mutta kun apu loppui, suistui kyseisen maan tilanne taas tukalaksi. Eli tästä voi päätellä, että kehitysyhteistyön pitäsisi jatkua kauan, jotta sitä saavien elanto saadaan joskus tulevaisuudesa turvattua. Mutta tuudittautuvatko avunsaajat liikaa apuun, kun se loppuu he ovat taas avuttomia.

Kehitysavussa puhutaan miljardeista dollareista joita annetaan vuosittain tähän työhön. Yksityiset investoinnit kehitysmaihin ovat vuosittain yli 200 miljardia dollaria.

Kirjan teksti on hyvin silmiä avaava lukukokemus, josta selviää, että kehitysapu ei ole välttämättä toimivaa aina. Ja kun sen antaminen loppuu edes hetkeksi on katastrofin aineksia ilmassa. Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle joka vähänkin on kiinnostunut tietämään mitä on oikeasti suuren koneiston takana joka rahaa jakaa maailmalle. Kirja on hyvin kriittinen koko kehitysapujärjestelmää kohtaan.

Lopuksi vielä tarina siitä mitä kirjan kirjoittaja on kertonut: Suomi korostaa omassa kehitysavussaan koulutuksen tärkeyttä. Sambiassa mm. Suomi rakensi käsityöluokkia kouluihin ja koulutti opettajia käsityöaineisiin. Ajateltiin, että ihmiset oppivat tekemään itse jotakin. Tätä työtä tehtii 17 vuotta ja kun hanketta lähdettiin arvioimaan, siitä ei ollut enää mitään jäljellä. Kaikki koulutetut opettajat olivat muuttaneet pois, Botswanaan, koska he saivat hyväpalkkaisen työn sieltä.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Rottasankari

Seppo Jokinen Rottasankari Crime Time 2019

Yksi kesän lähestymisen merkki ja varma kevään saapumisen merkki on Seppo Jokisen uuden dekkarin ilmestyminen. Rottasankari on komisario Koskisesta kertovan kirjasarjan kahdeskymmenesneljäs osa. Tuttuun tapaan Seppo Jokinen on yhdistänyt laadukkaan jännityskertomuksen sekä suhteellisen leppoisan perhe-elämäkuvauksen kansien väliin. Vaikka Jokisen kirjojen tyyli on kautta-aikain ollut miltein samanlainen kirjasta kirjaan jaksaa se viihdyttää lukijaa. Jokinen ei mässäile kirjoissaan turhalla väkivallalla vaan tuo jännitteen kuvaamisen lähelle lukijaa tarkalla ja osaavalla kerronnalla, jossa myös lukijalle jätetään miettimistä.
Tampereella tapahtuu jälleen, tällä kerta osakseen luoteja saa myös poliisit ja vain tunteja tästä tulee pommiuhkaus. Lisäksi Koskisen päätä vaivaa se, kuka oli se salaperäinen elvyttäjä joka pelasti murhayrityksen kohteeksi joutuneen henkilön hengen. Ja kun sivu sivulta maltaa jännitykseltään odottaa loppua, loksahtavat…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…

Christian Rönnbacka - Irina Tundra K18

Christian Rönnbacka Irina Tundra K18 Docendo, 2019

Christian Rönnbacka on heittäytynyt varsin villiksi kirjailijaksi. Aluksi hän oli vain dekkaristi, joka kirjoitti äijämeininkiä sisältävää jännitystä. Hän julkasi myös kirjan oman siviiliammatin päivärutiineista, eli meidän "tavallisten" tallaajien yrityksistä petkuttaa vakuutusetsivää. Hän on kirjoittanut myös kirjan viskeistä ja nyt Rönnbacka julkaisee kirjan suomalaisesta stripparista Irina Tundrasta ja kirjalle onkin annettu lisä nimeksi K18, ehkä kirjassa esiintyvien kuvien perusteella, jotka kuitenkin ovat hyvin kaunista taidekuvia Irina Tundrasta.
Irina Tundra K18 kirja kertoo stripparin työstä, elämästä ja asiakkaista joilla välillä on mitä merkillisimpiä toiveita, joita kaikkia ei voi toteuttaa eikä halua toteuttaa. Asiakkaina Irinalla on ollut niin menestyviä lakimiehiä, opiskelijoita, jopa laitapuolen kulkijoita ja erilaisia polttari- ja hääporukoita.
Kirja sisältää paljon Photolies,com:in ottamia kuvia, joista o…