Siirry pääsisältöön

John Verdon - Tappakaa Peter Pan


John Verdon
Tappakaa Peter Pan
Peter Pan must die
Gummerus, 2014


Dave Gurney ratkaisee rikosta kirjasarjan neljännessä osassa, Tappakaa Peter Pan. Potkut saanut Jack Hardwick pyytää Gurneylta palvelusta, hänellä on pyrkimys saada omasta mielestään turhaan ja syyttämänä tuomittu Kay Spalter, tappoi miehensä, pois vankilasta, koska tutkinnassa aikoinaan poliisi oli tehnyt virheen. Lopulta myös Gurney on samaa mieltä Hardwickin kanssa, että on tapahtunuyt virheitä ja tutkinta ollut muutenkin puolueellista.

Kun tapausta aletaan tutkia, huomaa Gurney että esimerkiksi paikka jossa murha on tapahtunut ei ole oikea, asetta ei ole voitu laukaista paikasta josta väitetään koska osuma uhriin ei olisi mahdollista.

Nämä ovat alkuasetelmat Gurneyn uudelle tarinalle. Olen lukenut kaikki tähän mennessä ilmestyneet Verdonin kirjat ja pitänyt niistä suuresti, mutta jotenkin tässä neljännen kohdalla alkoi tuntumaan puutuminen, kirjassa mennään samalla kaavalla kuin kaikissa muissakin, seurataan rikosta ja myös Gurney henkilökohtaista elämää vaimonsa kanssa. Ettei lopullista puutumista tulisi, pitäisi kirjasarjaan saada jotain uutta, toisiko sitä uusi hahmo tai jonkun tutun hahmon poistuminen yllättävällä tavalla.

Kuitenkin Verdon on mainio tarinan kertoja ja juonen punoja. Ja erityisesti pidin tämän kirjan lopullisesta ratkaisusta, siinä ei kerrottu kaikkia vaan annettiin lukijan hieman miettiä kuinka paljon niitä ruumiita loppujenlopuksi tuli huvipuistossa kaikkien räjähdyksien jälkeen. Ehkä se pelasti kirjan, ettei alettu mässäilemään verellä ja ruumiilla, vaan jätettiin ne hieman taka-alalle.

Odotan viidettä osaa ja katsotaan mitä se tuo tullessaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…