Siirry pääsisältöön

Indrek Hargla - Olevisten kirkon arvoitus


Historiallinen dekkari oli minulle uusi lukututtavuus, mutta erittäin nautittava lukukokemus. Tosin kun en historiaa tunne niin hyvin, en varsinkaan Viron tai Saksan, niin kirjassa käytetyt tittelit tuottivat vaikeuksia, mutta google tunnisti niistä aika paljon. Eli mitä kaipasin kirjaan, olisi ollut näiden titteleiden selitys ja lisäksi tästä Apteekkari Melchior -sarjan ensimmäisestä osasta puuttui kartta josta olisi voinut havainnollistaa paremmin kirjan tapahumapaikat. Onneksi kirjan toisessa osassa tämä kartta on.

Mielenkiintoista oli myös, se että kirjan rikoksen ratkoja oli ammatiltaan apteekkari, en muista lukeneeni ennen sellaisesta rikoksenratkojasta. Kirjan alkuasetelma on, että eräältä ritarilta on katkaistu pää miekalla ja suuhun on laitettu kolikko. Tämä ritari ei ole kirjan ainoa ruumis, vaan niitä tipahtelee Melchiorin eteen kuin sieniä sateella ja koko rikosvyyhti on jo menossa solmuun kunnes pala palalta Melchior saa vyyhtiä avattua ja nokkelana apteekkarina hän osaa yhdistellä puuttuvia palasia toisiinsa. Rikosvyyhti ei ole ainoa, jota hän ratkoo vaan myös oman suvun outo kirous askarruttaa nokkelaa apteekkaria.

Kirja on erittäin viihdyttävä, mutta se apu lukemiseen kannattaa ottaa, että vaikka selaa ensin kirjan läpi ja tekee itselleen muistiinpanot eri titteleistä joita kirjassa käytetään, esim. Komtuuri.

Wikipedia: "Komtuuri (lat. comes, seuralainen) oli hengellisten ritarikuntien, erityisesti saksalaisen ritarikunnan ja johanniittojen, provinssin alaosaston, komturian, päällikkö. Provinssi oli tuolloin kohtalaisen suuri alue, kuten esimerkiksi Liivinmaa. Tämän aluehoitajan tehtävänä oli varsinkin alueensa taloudellisten asioiden hoitaminen ja hän asui alueensa suurimmassa linnassa. Komtuuria käytetään edelleen arvonimenä joissakin nykyisissä kunniaritarikunnissa."

Aion myös jatkossa lukea Indrek Harglan apteekkari Melchior -sarjaa, ja kolme seuraavaa osaa odottaakin jo vuoroaan.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…