Ilkka Auer
Domowik
Haamu kustannus, 2018
Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.
Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräiset tunkeilijat pysyvät loitolla kartanosta.
Kirja on kirjailijan itse tekemää kansikuvasta lähtien lähtien lähes täyden kympin kirja. Tämä on oman genrensä kärkeä, mikä se sitten on se oikea genreluokitus tälle. Itse pidän tätä hyvin paljon jännityskirjana, samalla myös fantasiakirjana, mutta myös eräänlaisena satukirjana ja jos olisin henkilö joka päättää mistä kirjoista tehtäisiin elokuva, tekisin sen tästä. Näkisin tämän hyvin mahdollisena joulunajan elokuvana joka vuosi vuodelta nousisi yhä korkeammalle asteikolla joihin sellaiset jouluelokuvat (näytetään lähes joka joulu) kuin Ihmeellinen on elämä, The Grinch ja kotimaiset Niko lentäjänpoika elokuvat kuuluvat. Aivan kuten Tuntematon sotilas kuuluu itsenäisyspäivään voisi Domowik kuulua jouluun.
Domowik asettaa riman korkealle odotellessa seuraavaa Ilkka Auerin kirjaa, sen on oltava hyvä koska jo Anastasia osoitti sen, että Auer on nyt nosteessa, ja Domowik vahvisti tämän käsityksen.
Kommentit
Lähetä kommentti