Siirry pääsisältöön

Ilkka Auer - Domowik


Ilkka Auer
Domowik
Haamu kustannus, 2018


Kun loppuvuodesta taas pähkäilen mikä olikaan vuoden 2018 parhain kirja on ehdottomasti Ilkka Auerin uutuus Domowik taistelemassa tästä tittelistä. 2018 on tarjonnut kirjojen suurkuluttajalle paljon nautintoja draaman, romantiikan, jännityksen, scifin ja fantasian muodoissa. Tätä kaikkea on myös Domowik, se on lumoava tarina, se on satu, se on jännittävä mysteeri.

Kirjan päähenkilö on nuori tyttö Wilhelmiina, joka yhdessä vanhempiensa kanssa saa perinnäksi Raaseporin linnan lähettyvillä sijaitsevan "pelottavan" kartanon, Hästebäckin kartanon. Se ei ole tuikitavallinen kartano, vaan se kätkee sisäänsä mysteerejä jotka lankeaa Wilhelmiinan selvitettäväksi, aivan kuten testamentissa määriteltiin. Isosedän jättämät vihjeet johdattavat nuoren tytön nopeasti kohtaamaan kartanon todelliset asukkaat ja vähitellen koko suuri mysteeri ratkeaa. Wilhelmiinan tukena on Domowik joka on ystävällinen kotihenki, jonka avuliaisuudella myös ylimääräiset tunkeilijat pysyvät loitolla kartanosta.

Kirja on kirjailijan itse tekemää kansikuvasta lähtien lähtien lähes täyden kympin kirja. Tämä on oman genrensä kärkeä, mikä se sitten on se oikea genreluokitus tälle. Itse pidän tätä hyvin paljon jännityskirjana, samalla myös fantasiakirjana, mutta myös eräänlaisena satukirjana ja jos olisin henkilö joka päättää mistä kirjoista tehtäisiin elokuva, tekisin sen tästä. Näkisin tämän hyvin mahdollisena joulunajan elokuvana joka vuosi vuodelta nousisi yhä korkeammalle asteikolla joihin sellaiset jouluelokuvat (näytetään lähes joka joulu) kuin Ihmeellinen on elämä, The Grinch ja kotimaiset Niko lentäjänpoika elokuvat kuuluvat. Aivan kuten Tuntematon sotilas kuuluu itsenäisyspäivään voisi Domowik kuulua jouluun.

Domowik asettaa riman korkealle odotellessa seuraavaa Ilkka Auerin kirjaa, sen on oltava hyvä koska jo Anastasia osoitti sen, että Auer on nyt nosteessa, ja Domowik vahvisti tämän käsityksen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja ujo Elmeri

Sinikka Nopola & Tiina Nopola Risto Räppääjä ja ujo Elmeri Tammi, 2019 Ujo Elmeri on 19 Risto Räppääjä -sarjan kirja. Näiden lisäksi on julkaistu oheiskirjoina yhdeksän muuta kirjaa esim. kokkauskirja, liikennekirja ja kaverikirja. Risto Räppääjä on esiintynyt myös seitsemässä elokuvassa, yhdessä animaatiosarjassa ja kirjasarjasta on tehty kolme näytelmää. Kuvittajina kirjoissa on toiminut 11 ensimmäisessä Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Nukkavieru Nelli kirjasta alkaen kuvituksesta on vastannut Christel Rönns, jolloin kuvitus otti suuren harppauksen eteenpäin tuomalla Risto Räppääjän hahmot "isommiksi".  Ujo Elmeri kertoo tarinan arasta sukulaispojasta, josta Rauha aikoo tehdä reippaan. Risto ei tietenkään sulata tätä pikkupoikaa vaan pitää Elmeria varsi lapsellisena tapauksena. Ja kun tarinaan sotkeutuu mukaan vielä Elvi-täti, jolla on omat kasvatuskeinonsa niin synty varsinainen sekamelska. Nelli, kuten lähes aina, on tarkkaavainen ja huomaa, että El

Kaarina Helakisa (toim.) - Pikku Pegasos

Kaarina Helakisa (toim.) Pikku Pegasos Otava, 2016 "400 kauneinta lastenrunoa 400 kauneinta lastenrunoa. Kaikkien lasten ikioma kirja, lastenrunouden perusteos. Pikku Pegasoksen myötä on turvallista matkata runojen maailmaan: se näyttää kuinka laaja ja rikas sekä ilmaisultaan että aihepiiriltään lastenrunouden maailma voi olla." Lapsi on pipi Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa, ei saa nousta kuin aikojen takaa. Otapas lääkettä, rohtoa nauti, kohta on kaukana pipi ja tauti! (Arvo Ylppö ja Heikki Ojansuu)  Otavan julkaisema Pikku Pegasos runokirjan 22. painos ilmestyi 2016, ensimmäisen kerran se julkaistiin jo vuonna 1980 ja sen jälkeen se on on ollut kestosuosikki lastenrunokirjojen maailmassa. Runoilija ja lastenkirjailija Helakisa oli palkittu suomalainen erityisesti lastenkirjallisuuden vaikuttaja ja hänen nimeään kantava seura vaalii hänen perintöään ja pyrkii editämään lastenkirjallisuutta. Pikku Pegasos lorukirjaan on Helakisan omien ru

Jaakko Melentjeff - Hukkuneet

Jaakko Melentjeff Hukkuneet Atena, 2017 Vahva esikoisdekkari Jaakko Melentjeff edustaa uutta, nousevaa suomalaista dekkaripolvea. Hänen esikoidekkarinsa Hukkuneet tapahtumat sijoittuvat laajalle alueelle Pohjoimaissa, eli viitteitä kansainväliseen hakuisuuteen on havaittavissa. Olen monesti kaivannut kirjoittaessani suomalaisista dekkareista, että miksi niissä ei ole yritystä kansainvälisyyteen, mutta nyt on. Melentjeffin dekkari Hukkuneet on juuri sellainen, jolta voi odottaa jonkinmoinsta läpimurtoa ainakin Pohjoismaissa. Melentjeff on onnistunut kirjoittamaan kansainväliselläkin tasolla mitattuna kelpo trillerin, hänen tyylinsä kirjoittaa tarjoaa sellaisen koukun johon jää kiinni, ja vaikka osittain kirjan juoni osoittautuu erittäin monisäikeiseksi ja henkilögalleria monipäiseksi pysyy Melentjeffin dekkari kuosissa erittäin hyvin, eikä sen vetovoima päästä otteestaan. Onko sitten jatkoa luvassa Hukkuneille? Toivottavasti on, koska kirjailijan luoma henkilöga