Lars Wilderäng
Tähtisade
Jalava, 2018
Tämän hetkinen yksi suosituimmista genresuuntauksista on dystopia, oli se sitten höystettynä kauhulla, scifillä tai millä tahansa niin dystopia on IN.
Wilderäng aloitti trilogian teoksella Tähtikirkas, joka oli kaikinpuolin loistelias kirja ja antoi ihmiskunnalle näkemyksen siitä mitä voisi tapahtua jos elektroniikka lakkaisi toimimasta. Tähtisade kirjan tapahtumat sijoittuvat kymmenen vuoden päähän ns. Sammutuksesta jolloin koko ihmiskunta joutui uuden tilanteen eteen.
Kirja ei jatka suoranaisesti tapahtumia siitä mihin sarjan ensimmäinen osa jäi vaan kymmenen vuoden päästä kaiken uuden alkamisesta. Toki silloin tällöin pompitaan vielä Sammutus vaiheeseen ja annetaan siihen uudenlaisia näkökulmia ja juuri tämänkin vuoksi ensimmäinen osa kannattaa lukea vaikka hyvin tämä toinen kestää itsenäisenäkin lukea.
Alussa kirjoitin, että dystopia on juuri nyt IN, niin se on ja se sopii hyvin myös tähän kirjasarjan ja dystopian rinnalle voisi heittää rajulla otteella puhtaan scifimäisen höysteen, koska kirjailija on ilmeisesti tieten tahtonut viedä tätä sarjaa scifiksi kuin pysytellä ensimmäisen osan linjalla. Innolla odotan mitä tarjoaa sarjan päätösosa, toisiko se paluuta ensimmäisen kirjan jopa maagiseen tunnelmaan ja kerrontaan.
Trilogia tuntuu olevan aluksi selviytymistarina ja kun on selviydytty tullaan tähän toiseen kirjaan, jossa soditaan, mutta selvitäänkö tästä ikuisesta sodasta jossa jokainen haluaa hallita ja näyttää voimansa.
Trilogian päättävä kirja Tähtipöly ilmestyy lokakuussa.
Kommentit
Lähetä kommentti