Eero Pasanen - Kononen dekkarit

Eero Pasanen

Kunnes tuli Kononen, Like 1994 

Kononen vaihtaa kapakkaa, Like 1997 

Kononen käy kuumana, Like 1999 

Kolmen Koon Kononen, Like 2001 

Kononen ja contract killer, Like 2002 

Kononen ja kiväärimurhaaja, Like 2003 

Kononen ja kolmen kopla, Like 2005 

Kononen ja naulamurhaaja, Like 2007 

Kononen ja kidnappajat, Like 2007 

Kononen ja keltainen ruusu, Like 2008 

Kononen ja yövieraat, Like 2009 

Kononen käyttää järkeä, Like 2011 

Kononen ja kunniavelka, Like 2013

SUOMALAISEN DEKKARIN OUTOLINTU

Kirjailija Eero Pasanen on ollut tuntematon suuruus monelle suomalaiselle dekkarifanille, vaikka hän on kirjoittanut toistakymmentä Martti Konosesta kertovaa dekkaria. Itse taisin tutusta Pasasen tuotantoon ensimmäisen kerran kun hänen kirjansa Kolmen Koon Kononen ilmestyi vuonna 2001, ja sen jälkeen on tullut luettua kaikki hänen kirjansa, useampaan kertaan ja nyt kun on kesäloma lopuillaan, tai sen ensimmäinen osa, otin urakaksi lukea viikon aikana jokaisen Pasasen kirjan. Tehtävää pidin hyvin mahdollisena koska kirjat ovat korkeintaan noin 150 sivun pituisia, eli mahdollinen tehtävä jokaiselle.

Eero Pasanen (23. lokakuuta 1947 Helsinki – 8. lokakuuta 2013 Helsinki) oli suomalainen rikoskirjailija. Hän kirjoitti 13 romaania, joiden päähenkilö oli rikostarkastaja Martti Kononen. Pasanen oli koulutukseltaan tekniikan tohtori ja siviiliammatiltaan ennen eläkkeelle jäämistään 2011 Helsingin kaupungin liikenneviraston tutkija.

Teoksessaan Kononen ja kiväärimurhaaja Pasanen ottaa kantaa Helsingin Munkkiniemessä tapahtuneeseen lapsen yliajoon. Kirjojen ydin on oikeamielisyys, eivätkä rikostarkastajaa vauhdittaneet muut motiivit, kuten henkilökohtaiset edut. Kirjojen tapahtumapaikat olivat hänelle tuttuja Helsinkiä ja Kruununhakaa, ja henkilöihin hän sijoitti työtovereitaan. (wikipedia)

Eero Pasanen jätti maalliset kirjoituskentät lokakuussa 2013 ja hänen viimeisin dekkarinsa Kononen ja kunniavelka jossa päähahmo Kononen on jättänyt poliisivoimat ja siirtynyt palvelemaan kansalaisia toiminimen takaa. Pasanen oli juuri avaamassa ehkäp tuleviin Konos -dekkareihin jopa uutta näkemystä karskin Konosen sielunmaisemista ja tavoista mutta luoja päätti viedä kirjailijan pois.

Pasasen Konos -dekkarit sisältävät lähes jokainen hyvin vauhdikasta jopa yliampuvaa toimintaa, josta liian kukkahattupäinen kriitikko ei tykkää ja kirjoittaa pitkästi kuinka juoni oli töksivää, dialogi huonoa ja tapahtumat yliampuvia. Näin varmaan onkin, mutta se tekee juuri Pasasesta kirjailijan jonka kirjoja jokainen jaksaa lukea. Niissä ei turhia jaaritella, vaan annetaan tarinan kulkea eteenpäin, vauhdilla ja mitä sen väliä jos on virheitä tai kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Pääasia tarinassa on se tarina ja miten sen kertoo ja Pasanen kertoo ne hyvin.

Jokaisen pitäisi tarttua näihin dekkareihin ja lukea ne läpi. Matkasta ei tule puuduttava ja ehkä saatat lukiessasi tuntea kylläisyyttä iänikuisista puujaloista, mutta se on kirjailijan tyyli. Ehkä saatat oppia karskia kieltä ja se kolahtaa korvaasi, mutta se kuuluu asiaa, sillä onhan Kononen yksi poliisikentän vittumaisista poliiseista.