Siirry pääsisältöön

Karl Ove Knausgård - Kevät


Karl Ove Knausgård
Kevät
Like, 2017

Kevät on Knausgårdin vuodenajat -sarjan kolmas osa. Se poikeaa aiemmista Talvesta ja Syksytä siten, että Kevät on yksi yhtenäinen tarina kun taas kaksi edellistä oli pieniä tarinoita maailman asioista.

"Vuodenajat-sarjan kolmannessa osassa isä kertoo nyt jo kolmekuiselle tyttärelleen kesästä, jolloin lapsi oli äitinsä vatsassa. Ja äidistä, joka oli silloin synkkyyden syvimmissä syövereissä. Tarinaa kerrotaan kun isä ja tytär ovat matkalla sairaalaan katsomaan äitiä ja sairautta, josta pienokainen ei voi vielä tietää mitään. Isän mielestä hänen on kuitenkin hyvä saada kuulla noista ajoista ja asioista aikuisena. Siksi tämä romaani valosta, pimeydestä ja rakkaudesta on ollut pakko kirjoittaa. Toisin kuin lyhyistä luvuista koostuvat Syksy ja TalviKevät on yhtenäinen romaani."

Kevät on Knausgårdin parhaimpia teoksia. Sen kieli on runollista, syvällistä ja siihen ei voi olla ihastumatta miten hän kirjoittaa tarinan, jonka hän kertoo tyttärelleen. Knausgårdin tyyli kertoa tarinaa on mieleenpainuvan rauhallista, omakohtaista ja hyvin sydämellistä. Knausgård taitaa kerronnassa tyylin, jossa hän yhteen hetkeen sidotusta asiasta tai tapahtumasta saa kerrotua niin paljon, paljon enemmän mitä lukija osaa odottaa. Hän luo sana sanalta ja lause lauseelta kirjan, tai oikeastaan kirjasarjan jonka päätöosa Kesä tulee sinetöimään mahtavan tarinan. Tämän tarinan soisi jatkuvan mutta vaikka se loppuukin se jää mieleen.

Kevät on kertomus rakkaudesta, vaikeasta elämästä, mutta silti hetkistä joissa on aina valonsäteitä, meille jokaiselle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…