Siirry pääsisältöön

Marko Hautala (toim.) - Valkoiset varpaat


Marko Hautala (toim.)
Valkoiset varpaat - kauhutarinoita
Haamu Kustannus, 2015

Valkoiset varpaat on seitsemän kirjailijan kauhutarinoita sisältävä antologia, jonka on julkaissut vaasalainen Haamu Kustannus. Kirjan toimittajana on häärinyt kauhugenren ykkösnimi Suomessa, Marko Hautala jonka omasta tarinasta, Varpaat, julkaistiin myös sarjakuva-albumi. Yleensä kun aletaan kokoamaan tietyn genren tarinoita antologiaksi, valitaan siihen myös sen genren edustajia. Hautala on tehnyt kuitenkin ilahduttavan poikkeuksen tässä ja valinnut kirjoittajiksi nimiä, joita et voi sotkea kauhuun, kuten Virpi Hämeen-Anttila tai Essi Kummu. Poikkeuksen tähän kaavaan tekee Hautalan ohella ruotsalainen kirjailija Anders Fager, joka edustaa puhdasta kauhua.

Antologian helmiksi nousevat kirjan avaava Virpi Hämeen-Anttilan Suljettu osasto niminen tarina, joka on hyvinkin perinteinen kauhutarina, ja ehkäpä se juuri siksi on kirjan parhaimpia tarinoita. Lisäksi Marko Hautalan Varpaat ansaitsee kunniamaininnan. Uskallanko enää hehkuttaa kuinka tunkeilevaa kauhua Hautala kirjoittaa, joku saattaa luulla että minulle maksetaan tästä hehkuttamisesta joten jätän sen vain yhden sanan varaan, ja se on, WAU!

Essi Kummu kirjoittaa hyvin merkillisen tarinan, Vapaapäivä. Se on omaperäinen, tarina sijoittuu New Yorkiin, jossa kuolleet leijuvat kaupungin yllä. Se on täynnä yliluonnollisuutta, kuvailevia elementtejä ja jättää lukijalle hyvin tyhjän olon.

Anders Fagerin Kuolema saapuu Bodskäriin. Toimintaa täynnä oleva, räväkkä, myös jollain tapaa ajankohtainen tarina. Länsinaapurin miestä pitää ylistää siinä, että hän osaa pitää tunnelman yllä tarinassa ja viedä sen loppuun saakka

Kehdosta hautaan on Sami Hilvon tarina, jossa leikitellään ajatuksella jos unet olisivat kiellettyjä. Tarina on enemmän scifiä kuin kauhua, mutta jos olet elokuvien ystävä olet varmaan huomannut, että aika moni scifi leffa voidaan luokitella myös kauhuksi ja antologiaan sopii aina yksi muista hieman poikkeava tarina.

Satu Grönroosin Älä yötä pelkää on tarina yksinhuoltajamammasta joka hakeutuu kotiapulaiseksi erittäin omalaatuiselle, jopa omituiselle pariskunnalle. Siri ja Ape, eli tämä pariskunta tuntee outoa vetoa Marianan Toivo -poikaan. Miten lopulta tästä kaikesta Mariana tuleekaan selviämään?

Jaakko Yli-Juonikkaan tarina Komentaja Kalm. Kauhuun kuuluu yhtenä olomuotona yleensä sota, ja sen tuomat kauhut jotka palaavat kummittelemaan. Yli-Juonikas on taitava kirjoittaja, ja valitsenkin hänen tarinansa kolmen parhaan joukkoon. Hän luo tarinaan jännitettä alusta loppuun saakka, ja jättää lukijalle sen viimeisen namipalan aivan loppuun.


Kaiken kaikkiaan Valkoiset varpaat on loistelias antologia kauhugenressä, ja toivottavasti joku näistä lyhyistä tarinoista saataisiin kasvatettua romaaniksi. Itse jäisin odotamaan ainakin Virpi Hämeen-Anttilan novellia jopa romaanin mittaiseksi tarinaksi. Sen ei välttämättä tarvitse olla kauhua alusta loppuun vaan siitä saisi loistavan ja viihdyttävän tarinan, jopa historiallisen, mielikuvituksellisen romaanin. Marko Hautalan novellista olemme jo nähneet sarjakuvaversion, joka tukee tarinaa loistavasti ansiokkaan sarjakuvataiteilijan ansiosta. Tiedän kokemuksesta, että antologian kokoaminen ja siihen kirjoittajien löytäminen voi olla hankalaa, ja vielä hankalampaa on saada kirjasta ehyt kokonaisuus, luulen että se ei ole edes mahdollista vaan aina löytyy jotain mikä rikkoo hyvänkin kokonaisuuden.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…