Siirry pääsisältöön

Anja Snellman - Lähestyminen


Anja Snellman
Lähestyminen
WSOY, 2016


Anja Snellmanin edellinen kirja Antautuminen oli ensimmäinen kirja, jonka luin kirjailijalta, jonka kirjallinen julkaisu-ura on alkanut jo -80 luvun alkupuolella. Uutuuskirja Lähestyminen jatkaa teemoiltaan samaa linjaa. Se on hyvin elämänkerrallinen teos, aivan kuten oli Antautuminen ja samalla Lähestyminen on esittelyjen mukaan silta seuraavaan kirjaan nimeltään Atlantis

Snellman käsittelee teemoja, jotka on hyvin nykyaikaa ja ikäväkyllä yleistymässä kovalla vauhdilla kuten masennus ja itsemurhat, ja nämä yleistyvät kokoajan nuoremmilla ja nuoremmilla. 

Snellmanin tarina kertoo heroiiniriippuvaisesta Ilestä, jonka isä on kreikkalainen ja hänellä on lähestymiskielto Ilen äitiin. Elämä oli joskus onnellista Kreetalla, siitä kertoo tämä hieman reilut satasivuinen proosateos. Kirja on samalla matkateos, ja aika moni Kreetalla käynyt, Hanian kaupungin lähistöllä oleillut tunnistaa maisemat ja paikat. Kirjan lukee nopeasi läpi ja se laittaa ajattelemaan, onko kaikki kirjailijan omaa keksimää vai onko tämä se elämänkerrallinen kirja, eräs tarina omasta elämästä, omia muistoja.

"Uusin romaani Lähestyminen kertoo kohti kulkemisesta.
– Siinä lähestytään monia asioita, ennen kaikkea toista ihmistä. Mutta myös saarta ja maata, Kreikkaa, josta minun on tarkoitus kirjoittaa seuraava romaanini. Ja lähestytään siinä myös kuolemaa, Snellman kuvailee kirjaansa, jonka keskeiset henkilöt ovat korvaushoitoklinikalle asiakkaaksi tuleva Ile ja hänen terapeuttinaan toimiva kirjailija."-lainaus Inka Nousiaisen kirjoittamasta haastattelusta





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…