Siirry pääsisältöön

Tapani Bagge - Maan korvessa ja muita pimeitä tarinoita


Tapani Bagge
Maan korvessa ja muita pimeitä tarinoita
Aviador, 2016

Laatudekkaristina tunnettu Tapani Bagge vie absurdien tarinoiden kokoelmassaan lukijan mustan huumorin ryydittämälle matkalle ihmismielen pimeimpiin sopukoihin.  Maan korvessa – ja muita pimeitä tarinoita naurattaa ja valvottaa. Sitä ei voi suositella unilukemistoksi; arkipäivän pimeydestä yön hourupäisiin tunnelmiin vaihtuvat kertomukset on kirjoitettu ahmittaviksi. Hämeenlinnalaistunut, perusteellisen ”Jerry Cotton -koulun” aikanaan käynyt keravalaiskirjailija osoittaa taas kerran, ettei taiteella ja viihteellä ole rajaa.


Tapani Baggen pimeiden tarinoiden sarja saa jatkoa. Kirjasarjan ensimmäinen osa Hukkareissu, ilmestyi 2013 (kust. Turbator).

"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy..."

Jotenkin alkoi päässä soimaan Maan korvessa kappale kun otti kirjan käteen. Kuten kirjan nimi kertoo se sisältää pimeitä tarinoita, kirja itsessään on jo kannesta lähtien "pimeä", oikeastaan hämärä, se on täynnä outoja tarinoita. Osassa on pää mutta aika monesta puuttuu se häntä joka tarinaan tarvitaan.

Tapani Bagge on kirjailijana erittäin tuottelias ja hänen teosten määrässä on vaikea pysyä perässä, mutta tämä kirja taitaa olla järjestynumeroltaan 98. Ja hänen sadas kirjakin on jo ilmestynyt, joka on opas dekkarinkirjoittajille. Bagge tunnetaan varmaan parhaiten dekkareista vaikka taitaa olla julkaissut enemmän lastenkirjoja. Nämä pimeät tarinat on suurinosa ennenjulkaisemattomia mutta osa on julkaistu hieman eri muodossa lehdissä.

Vaikka en ihan heti päässyt näihin tarinoihin mukaan ja jotkut vaativat jopa kolmeen kertaan lukemisen huomaa teksteistä että Bagge osaa kirjoittaa hyvin älykköä tekstiä joka laittaa tavallisen lukijan lukemaan. Pimeät tarinat sopivat hyvin kirjailijalle joka pukee päällensä Hawaiipaidan ja puvun takin. Kiitos Bagge näistä lyhyistä hyvin pimeistä tarinoista, joiden parissa kyllä viihtyy ja jotka laittaa ajattelemaan, että mitähän vittua kirjailija on oikein tarkoittanut näillä tarinoilla.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…