Stephen King
Mersumies
Suom. Ilkka Rekiaro
Tammi, 2016
On totuttu siihen, että kun Stephen Kingiltä tulee uusi kirja on se täynnä kauhua, scifiä ja niiden sekoitusta mutta nyt tulee todellinen yllätys: Stephen Kingin uusin kirja on dekkari, siitä puuttuu scifi ja kauhu, on vain perinteistä dekkarihenkeä. Juuri tämä sai minut tarttumaan tähän kirjaan, muuten Kingin tuotanto on jäänyt aika vähälle lukemiselle. Jännän yksityiskohdan tekee se, että ensimmäinen kirja jonka luin Kingiltä oli Christine, tappaja-auto (1983) ja nyt luin Mersumiehen, jossa viitataan myös tähän -83 ilmestyneeseen teokseen tai oikeastaan mainitaan kirjasta tehty elokuva ja viitataan siihen.
Rikosetsivä Bill Hodges alkaa jahtaamaan Mersumieheksi ristittyä tappajaa, joka käyttää tappovälineenä autoaan. On myös Chat -palsta nimeltään Sinisen sateenvarjon alla, jonne Hodges tahtomattaan joutuu keskustelemaan Mersumiehen kanssa. Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin perinteiseen dekkarihenkeen, on kaksi miestä jotka käyvät täysillä toistensa kimppuun yrittäen murtaa jomman kumman tekemään sen ratkaisevan virheen, joko rikosetsivä tekee virheen ja hukkaa Mersumiehen tai Mersumies tekee virheen ja jää kiinni. Onneksi Hodges saa apua tutultaan Jeromelta ja sekä hieman omalaatuisen Hollyn joiden avulla hän viimein pääsee kunnolla kamppailemaan tätä armottomasti tappavaa miestä vastaan.
Mersumies aloittaa Stephen Kingiltä trilogian jota ilolla aion lukea myös eteenpäin.
HUOM! alla oleva teksti on näyte siitä millaista painojälkeä omistamani Mersumies sisälsi.
* * * * *
Kirja oli positiivinen yllätys, mutta pienen miinuksen annan itse kirjalle, en tekstille vaan painojäljelle joka oli todella heikkotasoista pitkin kirjaa, lieneekä ns. maanantaikappale kun yli puolet kirjan sivuista oli lähes vaalean harmaata tekstiä ja sitten taas tuli vuoroon mustaa tekstiä joka nopeasti muuttui jälleen harmaaksi. Toivottavasti vain minulla oli tällainen kappale, jotta muut pystyvät lukemaan tekstinsä hyvin eikä tihrustaa harmaata tekstiä.
Kommentit
Lähetä kommentti