Siirry pääsisältöön

Stephen King - Mersumies


Stephen King
Mersumies
Suom. Ilkka Rekiaro
Tammi, 2016

On totuttu siihen, että kun Stephen Kingiltä tulee uusi kirja on se täynnä kauhua, scifiä ja niiden sekoitusta mutta nyt tulee todellinen yllätys: Stephen Kingin uusin kirja on dekkari, siitä puuttuu scifi ja kauhu, on vain perinteistä dekkarihenkeä. Juuri tämä sai minut tarttumaan tähän kirjaan, muuten Kingin tuotanto on jäänyt aika vähälle lukemiselle. Jännän yksityiskohdan tekee se, että ensimmäinen kirja jonka luin Kingiltä oli Christine, tappaja-auto (1983) ja nyt luin Mersumiehen, jossa viitataan myös tähän -83 ilmestyneeseen teokseen tai oikeastaan mainitaan kirjasta tehty elokuva ja viitataan siihen.


Rikosetsivä Bill Hodges alkaa jahtaamaan Mersumieheksi ristittyä tappajaa, joka käyttää tappovälineenä autoaan. On myös Chat -palsta nimeltään Sinisen sateenvarjon alla, jonne Hodges tahtomattaan joutuu keskustelemaan Mersumiehen kanssa. Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin perinteiseen dekkarihenkeen, on kaksi miestä jotka käyvät täysillä toistensa kimppuun yrittäen murtaa jomman kumman tekemään sen ratkaisevan virheen, joko rikosetsivä tekee virheen ja hukkaa Mersumiehen tai Mersumies tekee virheen ja jää kiinni. Onneksi Hodges saa apua tutultaan Jeromelta ja sekä hieman omalaatuisen Hollyn joiden avulla hän viimein pääsee kunnolla kamppailemaan tätä armottomasti tappavaa miestä vastaan.

Mersumies aloittaa Stephen Kingiltä trilogian jota ilolla aion lukea myös eteenpäin.


HUOM! alla oleva teksti on näyte siitä millaista painojälkeä omistamani Mersumies sisälsi.
* * * * *
Kirja oli positiivinen yllätys, mutta pienen miinuksen annan itse kirjalle, en tekstille vaan painojäljelle joka oli todella heikkotasoista pitkin kirjaa, lieneekä ns. maanantaikappale kun yli puolet kirjan sivuista oli lähes vaalean harmaata tekstiä ja sitten taas tuli vuoroon mustaa tekstiä joka nopeasti muuttui jälleen harmaaksi. Toivottavasti vain minulla oli tällainen kappale, jotta muut pystyvät lukemaan tekstinsä hyvin eikä tihrustaa harmaata tekstiä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…