Siirry pääsisältöön

Mikko-Olavi Seppälä - Suruton kaupunki, 1920 -luvun iloinen Helsinki


Mikko-Olavi Seppälä
Suruton kaupunki, 1920 luvun iloinen Helsinki
WSOY, 2016

"Kieltolain ajan Helsinki pulppusi jazzia ja juovuttavia unelmia. Näyttävästi kuvitettu teos kertoo, miten helsinkiläiset elivät kiihkeän ja ristiriitaisen, suruttoman 1920-luvun.
Öisiä katuja valaisivat reklaamivalot, tieteen keksinnöt ja moderni taide järkyttivät maailmankuvaa ja kokaiini vei toiseen todellisuuteen. Kaupungin kaduilla törmäsivät niin sakilaiset kuin raittiusintoilijat, jazztytöt ja urheilijat, talonpoikaismarssijat ja urbaanit kosmopoliitit, hevoset ja autot. Väiteltiin ja unelmoitiin. Kaalimaat lanattiin pallokentiksi. Haettiin vauhtia ilonpitoon viinanhuuruisista salakapakoista tai apteekkien hyvin varustelluista samppanjakellareista. Huumaannuttiin uudesta kaupunkikulttuurista ja tanssittiin yli hautojen... Mikko-Olavi Seppälä loihtii eteemme suruttoman 1920-luvun ja kertoo elävästi, kuinka kaiken ilottelun lomassa moderni maailma saapui Helsinkiin."

Kirja tuo mahtavan ajankuvan siitä millainen Suomi ja suomalainen "iso" kaupunki oli 1920 -luvulla, se oli kasvua, ja kaikki oli uutta. Tuntui ettei kenelläkään ollut liiemmin mitään huolia vaikka niitä oikeasti oli. Elettiin vahvaa kasvukautta, mutta silti tulevaisuus näytti kaukana synkkyyttään, siitä ei vielä silloin tiedetty. Helsingissä osattiin juhlia ja nautti elämästä vaikka kaikki oli tiukkaa.
Tuli Jazz...tuli oikea rytmi ja sen mukana bileet, uusi nuoriso ryntäsi kaduille ja laittoi kaupungin sekaisin. Salakapakat tarjosivat kieltolain kieltämät nautinnot, viinaa tuotiin salaa ja sitä tehtiin salaa...elämää.
Mitä jos maailma olisi sellainen kuin se oli 1920 -luvulla, meillä kaikilla olisi helpompaa, kenelläkään ei olisi kiire...jokainen osaisi nauttia elämästä ja viihdykkeistä. Nyt kukaan ei voi nauttia täysillä, aina on oltava varuillaan ja seurattava laajalti mitä ympärillä ja maailmalla tapahtuu.
1920 -luku oli elämää.
Kirja on tyylikäs kokonaisuus kuvineen ja teksteineen. Se tuo lukijan silmien eteen vuosikymmenen jota enää harva täällä muistaa, kohta tämä vuosikymmenen eläneitä ihmisiä ei ole olemassa. Seuraavaksi muistellaan 1930 -lukua, 1940 -lukua, mutta vuosi vuodelta kaikki vuodet jäävät historiaan ja vielä kun on tallessa ja muistissa asioita niistä on syytä tehdä kirjoja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…