Siirry pääsisältöön

Juha Numminen - Valta tappaa


Juha Numminen
Valta tapaa
Crime Time, 2016

Juha Numminen sai vuoden 1986 Johtolankapalkinnon yhdessä Eero J. Tikan kanssa, silloin kaksikko kirjoitti salanimellä Sulevi Manner ja kirja oli nimeltään Susi.

Numminen on ammatiltaan toimittaja ja hänen taustansa huomaa kirjoissa, kirjat ovat teemoiltaan hyvinkin yhteiskunnallisia ja niissä on havaittavista oikeasta elämästä tuttuja piirteitä. Edellisen Nummisen kirjan Ystävä sä lapsien tapaan tässäkin kirjassa nahistelu ja kilpailu jatkuu iltapäivälehtitoimittaja Make Sarkalan ja Krp:n komisarion Sulo naskalin välillä

Kirjailija Numminen on alallaan monipuolisuus: hän kirjoittaa hyviä dekkareita, hän tekee elämäkertakirjallisuutta, elämäntapakirjoja, ihmissuhdekirjoja sekä kirjoittaa pakinoita. Itse olen tutustunut vain tähän Nummisen dekkaripuoleen ja pidän siitä. Juha Nummisen nimi ei ehkä nouse ensimmäisenä mieleen kun kysytään suomalaisia dekkaristeja, en tiedä miksi niin on vaikka rahkeita miehellä on ollut jo usean kymmenen vuoden ajan.

Voisiko jopa toistua sama joka tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten? Kun valitaan vuoden parasta dekkaria ja jaetaan vuoden Johtolankapalkinto, niin voisiko palkinnon saajan nimi olla Juha Numminen? Jos itse olisin raadissa niin tällä hetkellä liputtaisin aika vahvasti Nummisen puolesta, tosin dekkari vuosi on vasta puolessa välissä ja luvassa on vielä tällekin kesää muutamia hyviä, lupaavia dekkareita mutta eittämättä Nummisen Valta tappaa kiilaa helposti tämän hetkisen top vitosen kärkeen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…