Siirry pääsisältöön

Jyri Hokkinen - Rypsisade


Jyri Hokkinen
Rypsisade
Hogane Publishing, 2015


Sattumalta monen mutkan kautta löysin Jyri Hokkisen uuden kirjan, onneksi se sattuma tuli.

Entinen rikospoliisi, Tapio “Foka” Fokin toimii ovimiehenä Helsingin Sörkassa. Lomatkallaan Tukholmaan hän riitautuu kolmen venäläisen miehen kanssa.
Foka saa oppia, kuinka kovan hinnan voi yhdestä harkitsemattomasta teosta joutua maksamaan ja kuinka nopeasti euforinen onni voi muuttua täydelliseksi painajaiseksi.

Kirjan päähenkilön, Tapio Fokinin, tarina on tuttu aika monesta dekkarista, entinen poliisi joka jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja siirtyy yksityiselle puolelle, niin tässäkin. Jyri Hokkisen tapa viedä tarinaa eteenpäin on nopeaa, nopeita käänteitä ja hyvin miesmäistä kerrontaa. Erityisesti kirjassa pisti silmään tarkat kuvaukset karateharjoituksista, ja tekstistä päätellen se on kirjailijan yksi harrastuksista. Pelkästään tämän kirjan lukemalla saa jo hyvän oppitunnin karaten eri käskyistä ja tavoista miten lajia harrastetaan.

Kerronta kirjassa on sujuvaa ja juuri sellaista mitä itse tykkään lukea, ei turhia jaaritteluja vaan tarina menee eteenpäin kokoajan. Huolimatta pienistä notkahduksista, niin esikoiseksi tämä on vallan hyvää ja viihdyttävää luettavaa, ja kuten kirjassakin luvattiin jatkoa on tulossa, sitä odotan.

Mietein pitkän aikaa kirjaa lukiessani mistä tämä kirjan nimi juontaa juurensa, mutta kun olin kirjan lukenut niin selvisihän se. Kirja on kaikenkaikkiaan hyvä ja tiivis paketti, tyylikäs ulkokuori kruunaa tämän lukuelämyksen. 

Suosittelen tätä kaikille jotka tykkäävät viihdyttävästä dekkarikirjasta, jossa ei turhia löpistä vaan tehdään asiat niin kuin ne pitää tehdä, eikä jauheta turhia.

Loistavan esikoisen kirjailija on saanut aikaiseksi ja sitä jatkoa tosiaan odotetaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Lars Wilderäng - Tähtikirkas

Lars Wilderäng Tähtikirkas Jalava, 2017

TÄMÄ KIRJA POMPPAA YHDEKSI VUODEN 2018 PARHAIMMAKSI KIRJAKSI, TÄHTIKIRKKAASTI!

Lars Wilderängin Tähtikirkas oli mahtava yllätys. Tartuin kirjaan sattumalta, ja nyt odotellaan innolla koska trilogian seuraavat osat ilmestyvät. Kirjahan kertoo sen mikä meidän aika monen päässä varmaan pyörii: Mitä jos kaikki sähkölaitteet lakkaisi toimimasta, ei olisi sähköä.


Kirjan tarina tarjoaa kaaosta kaaoksen perään. Wilderäng tarjoaa lukijalle lähes viisisataa sivua jännittävää luettavaa. Tarinaa seurataan useamman henkilön näkökulmasta ja se luo tarinalle uskottavan, mahtavan tunnelman. Wilderäng ei myöskään pelkää kertoa niitä kovinpia hetkiä joita tällainen katastrofi voi aiheuttaa perheessä.

Kirjan tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Ruotsiin, eikä Amerikkaan josta on totuttu saamaan useampiakin tämänkaltaisia maailmanlopputarinoita, mutta ruotsalainen kirjailija vetää pitemmän korren ja tekee kirjasta tyylikkään kokonaisuuden.

Kirja on jaettu neljään osaan.…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…