Siirry pääsisältöön

Anja Snellman - Antautuminen


Anja Snellman
Antautuminen
Wsoy, 2015

En ollu aiemmin lukenut Anja Snellmanin kirjoja, joten oli hyvä syy aloittaa tutustuminen myös Snellmannin jonka esikoisteos Sonja O. kävi täällä ilmestyi 1981. Anja Snellman on kirjoittanut lähemmäksi kolmekymmentä romaania joten neitsyyden menettäminn Snellmannin teksteille oli nyt ajankohtista. Yksi syy siihen oli myös kirjan aihe miksi tartuin siihen. Kirja kertaa tarinan erityisherkästä tytöstä. Jotenkin viime aikoina juurikin tuo erityiherkkä termi on tullut yhä enevissä määrin esille eri medioissa, ja nyt myös Snellman tarttuu aiheeseen, hän kiittääkin kirjan alussa tämän asian esiintuojaa Elaine E. Aronia, jolta on suomennettu jo kolme aihettä käsittelevää kirjaa.

Kirja on mielenkiintoinen jo sen vuoksi, että siinä on kappaleiden nimet omintakaisia, kuten: Vaihtolämpöinen EristäytyjäHautojaOutolempiHeittelehtijä. Samanlaisia kappaleiden otsikoita löytyy kirjasta kymmeniä, koska jokainen kappale on vain parin kolmen sivun pituinen ja sivuja kirjassa 324. Lisäksi kirja pitää sisällään listoja mm. Oleellisten lista. Kolmas mielenkiintoinen havainto kirjassa on mustalle sivuille kirjoitetut runot, jotka elävöittävät tekstiä.

Snellman kirjoittaa erittäin lyhyitä lauseita, hän tiivistää otsikoissa mainitut adjektiivit lyhyiksi tarinoiksi. Kappaleet ovat irrallisia tarinoita päähenkilö elämästä (onko se Snellman) mutta silti kirjailija on saanut koottua näistä irrallisista tarinoista ehjän kokonaisuuden, hienon romaanin joka käsittelee erityisherkkyyttä herkällä tavalla. Snellman tuo lähelle sen mitä erityisherkät ihmiset pitävät piilossa. Snellman kertoo tarinoita siitä mitä nämä henkilöt kokevat sisällään.

Tämä oli ensimmäinen Snellmannin kirja jonka luin mutta luulenpa että ei todellakaan viimeinen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…