Siirry pääsisältöön

Sarah Lotz - Kolme


Sarah Lotzin kirja Kolme näyttää päällisinpuolin hienolta, kirja on mustan puhuva joka puolelta ja koska liian ulkoiseen puoleen on panostettu, oli odotukset korkeat myös sisällön suhteen. Kirjan idea jo itsessään on kutkuttava, se on kirja kirjan sisällä.

Kerronnaltaan ja sisällöltään se ei ole normaali romaani vaan se on ikäänkuin eri raporttien sulauma. Kirja koostuu raporteista, blogi kirjoituksista, silminnäkijälausunnoista, nettikirjoituksista ja lehtijutuista. Toisaalta hyvä idea jos se olisi jätetty minimaaliseksi, esim jotkin keskustelut tuntuvat puuduttavilta kun niitä on useamman sivun verran, lyhyemminkin asia olisi tullut selväksi, mutta kun kirja ideao on juurikin se, että se sisältää eri raporttejani niin pakko ne kai oli laittaa täysimittaisena.

Kirjan "musta torstai" on päivä jolloin tippui neljä konetta kohtalokkain seurauksin. Yksi tippui Floridaan, toinen Japaniin, kolmas Etelä-Afrikkaan ja neljäs Portugaliin. Uhreja tulee yhteensä useita satoja, mutta yksi mysteeri on, kolmesta koneesta löytyy jokaisesta yksi eloonjäännyt. Herääkin kysymys, jäikö neljännestä koneestakin henkiin yksi ihminen, lapsi. Alkaa mittava salaliittojen teoria ja selvittely, jotkut uskovat että kaiken takana on ufot, toiset taas uskovat luonnolliseen selitykseen.

Lasten äidit huomaavat kuitenkin muutoksia lapsissaan ja median kiinnostus juttuun lisää paineita niin perheissä kuin sitä tutkivien puolella.

Kirja kokonaisuudessaan nerokas, mutta lapsien osuutta olisi voinut kertoa lisää kuten myös lisätä jännityskerrointa, mutta liiallinen kikkailua ja liiallinen raporttien pituus veivät kirjasta tehon.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…