Siirry pääsisältöön

Alan Bradley - Kuolema ei ole lasten leikkiä


Kuolema ei ole lasten leikkiä ( The Weed that String the Hangman's Bag) on toinen osa Flavia de Luce -kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja Piiraan maku makea marssitti esiin pikkuvanhan, näsäviisaan tytön nimeltään Flavia de Luce. Alan Bradley on tässä toisessa kirjassa osannut säilyttää tämän "harrastelijaetsivän" hahmon syvimmän olemuksen, Flavia on mahdottoman innokas, hauska kemisti, joka työntää (piikikkään) nenänsä juttuun kuin juttuun vaikka vannottaa, että ei enää koskaan sekaannu murhatutkimuksiin. Vaikka itse tapahtumat pääsevät kunnolla vauhtii kirjan puolivälin jälkeen, on alkupuolisko mukavaa luettavaa kaikkine koukkuineen.




Kirjan varsinainen tarina alkaa sillä kun marionettitaiteilija Rubert Porsonin nukketetterin pakettiauto hajoaa hautausmaan nurkille. Rubert päättää laittaa seurakuntatalolle pystyyn nukketeatteri näytöksen, mutta joutuukin pian itse katsomaan kaikkein kauheinta näytöstä liian läheltä. Kun tämä näytös on ohitse, alkaa Flavia työntämään nenäänsä entistä syvemmälle rakkaan kotikylänsä salaisuuksiin, voiko olla mahdollista että marionettitaitelijan auto ei hajonnutkaan aivan sattumalta juurikin Bishop's Laceyssa?






Vaikka Flavian oletetaan olevan edelleen vain lapsi, niinkuin hän on, on hänen ajatuksen juoksunsa sitä luokkaa, että siihen ei tuikitavallinen tyttö pysty. Ja hän joutuukin mm. opastamaan poliiseita miten kaikki on tapahtunut, ja mitä on tapahtunut jo kauan kauan sitten ennen murhaa. Tutkimusten edetessä Flavia saa selville ihmisten mitä kummallisimpia yhteyksiä toisiinsa.







 Myös tämän kirjan kansigalleria on hienoa katsottavaa, ja siitä muutama esimerkki tekstin ohessa.

Alan Bradley
Kuolema ei ole lasten leikkiä
The Weed that String the Hangman's Bag
Bazar, 2014
a-kappale

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marja Aarnipuro - Maakellarin salaisuus

Marja Aarnipuro Maakellarin salaisuus Crime Time, 2017

Marja Aarnipuro on helsinkiläinen toimittaja, Apu-lehden päätoimittaja. Tietojen mukaan hän on myös avovaimo, aikuisten lasten äiti ja Osku-koian emäntä. Hän tykkää rentoutua maalaismaisemissa, juoksee, nyrkkeilee ja vietää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin Aarnipuro on kirjoittanut kiiteltyjä teoksia, jotka käsittelevät rintasyöpää, mutta nyt Aarnipuro tekee loikkauksen dekkarimaailmaan ja toivottavasti hän pysyy siellä kauan, unohtamatta kuitenkaan kirjoittaa kirjoja asioista jotka koskettavat montaa suomalaista naista.
Aarnipuro aloittaa Maakellarin salaisuus kirjallaan dekkarisarjan Kaarina Riikonen ratkaisee. Ja aloitaakin sen täydellisesti. Aarnipuro marssittaa dekkarigenreen uuden hahmon, Kaarinan, joka kirjailijan tapaan toimii toimittajana. Eräänä päivänä Viikko-lehden toimittaja Kaarina löytää oman kesäpaikkansa maakellarista surmatun miehen. Mikä voisikaan olla toimittajalle parempi jutun paikka kun ruumis j…