Siirry pääsisältöön

Alan Bradley - Kuolema ei ole lasten leikkiä


Kuolema ei ole lasten leikkiä ( The Weed that String the Hangman's Bag) on toinen osa Flavia de Luce -kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja Piiraan maku makea marssitti esiin pikkuvanhan, näsäviisaan tytön nimeltään Flavia de Luce. Alan Bradley on tässä toisessa kirjassa osannut säilyttää tämän "harrastelijaetsivän" hahmon syvimmän olemuksen, Flavia on mahdottoman innokas, hauska kemisti, joka työntää (piikikkään) nenänsä juttuun kuin juttuun vaikka vannottaa, että ei enää koskaan sekaannu murhatutkimuksiin. Vaikka itse tapahtumat pääsevät kunnolla vauhtii kirjan puolivälin jälkeen, on alkupuolisko mukavaa luettavaa kaikkine koukkuineen.




Kirjan varsinainen tarina alkaa sillä kun marionettitaiteilija Rubert Porsonin nukketetterin pakettiauto hajoaa hautausmaan nurkille. Rubert päättää laittaa seurakuntatalolle pystyyn nukketeatteri näytöksen, mutta joutuukin pian itse katsomaan kaikkein kauheinta näytöstä liian läheltä. Kun tämä näytös on ohitse, alkaa Flavia työntämään nenäänsä entistä syvemmälle rakkaan kotikylänsä salaisuuksiin, voiko olla mahdollista että marionettitaitelijan auto ei hajonnutkaan aivan sattumalta juurikin Bishop's Laceyssa?






Vaikka Flavian oletetaan olevan edelleen vain lapsi, niinkuin hän on, on hänen ajatuksen juoksunsa sitä luokkaa, että siihen ei tuikitavallinen tyttö pysty. Ja hän joutuukin mm. opastamaan poliiseita miten kaikki on tapahtunut, ja mitä on tapahtunut jo kauan kauan sitten ennen murhaa. Tutkimusten edetessä Flavia saa selville ihmisten mitä kummallisimpia yhteyksiä toisiinsa.







 Myös tämän kirjan kansigalleria on hienoa katsottavaa, ja siitä muutama esimerkki tekstin ohessa.

Alan Bradley
Kuolema ei ole lasten leikkiä
The Weed that String the Hangman's Bag
Bazar, 2014
a-kappale

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Marko Kilpi - Undertaker -Kuolemanenkeli

Marko Kilpi Undertaker - Kuolemanenkeli Crime Time, 2018

Marko Kilpi on tullut tunnetuksi TV:n leppoisana poliisina, mutta ennenkaikkea hän on tuttu raudankovana kirjailijana ja armottomana dekkaristina. Voin hyvin väittää, että Marko Kilpi on tällähetkellä yksi Suomen parhaimpia dekkarikirjailijoita. Hänen luoma Undertaker -sarjaa taasen voi pitää parhaimpana uutena kirjasarjana joka on aloitettu viime vuosina. Löyty tietenkin useita pitkänlinjan kirjailijoita, joiden jokaisessa dekkarissa päähenkilö on sama ja näin ollen muodostaa sarjan, esimerkiksi Mäen Vares, Jokisen Koskinen tai sitten Koskisen aloittama Murhan vuosi -sarja, jotka kaikki ovat laadukkaita sarjoja. Mutta jos puhutaan aivan tuoreista niin Marko Kilpi on onnistunut murtamaan erilaisuudellaan ja voisi jopa puhua että hieman kansainvälisillä otteilla kirjoitetun sarjan kanssa paikan dekkarikärkeen.
Kilven päähahmo Kivi on hautausurakoitsija, joka sinänsä on mielenkiintoinen uutuus dekkareissa. Ja hänen voiko jopa sano…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…
Lähetä kommentti
Lue lisää

Seppo Jokinen - Lyödyn laki

Seppo Jokinen Lyödyn laki Crime Time, 2018


Lyödyn laki on jo 23. Seppo Jokisen dekkari. Maailmanlaajuisellakin mittakaavalla ajateltuna se on suuri määrä sarjaan, joka kertoo yhdestä ja samasta sankarista. Seppo Jokinen on myös palkittu kirjailija, joka on saanut neljä kertaa Tampereen kaupungin kirjalisuuspalkinnon, kerran Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon sekä toistaiseksi vain kerran Johtolanka palkinnon, vuonna 2002 vuoden parhaasta dekkarista.
Itsestäni tuli Seppo Jokisen dekkareiden fani luettuani 2001 vuonna ilmestyneen Hukan enkelit. Sen jälkeen vuosittain on ollut suuri odotus uudesta kirjasta. Jokinen kirjoittaa varmalla tyylillä jota kotimaisten dekkarien fani voi vain ihastella. Hän on luonut kirjoihinsa miljööt ja henkilöt jotka elävät kirja kirjalta omaa elämäänsä. He kasvavat ja heidän ympäristönsä muuttuu.
Lyödyn laki kuuluu Jokisen dekkareista TOP vitoseen. Sen hallitut juonen käänteet niin rikollisessa kuin päähenkilöiden yksityiselämässä luovat aidon…
Lähetä kommentti
Lue lisää