Siirry pääsisältöön

Marko Hautala - Kuokkamummo


Kuokkamummo on Marko Hautalan Kuudes kirja ja ehdottomasti, Markon, tämän hetkisen ura parhain. Marko Hautala nousee kirjan myötä uransa huipulle, ja jos asiaa voisi katsella kansainvälisellä tasolla niin heippa Stephen King ja Dean Koontz, juoskaa lujaa sillä Marko Hautala tulee rytinällä kuokka kädessä.

Kuokkamummo on alunperin vaasalainen urbaanilegnda, jonka olemassa olosta tiedetään jotain, mutta ei tarpeeksi, mutta nyt vaasalainen Marko Hautala on kirjoittanut tarinan tästä luokkaa heiluttavasta mummosta, tarina voi olla totta, sen voi jokainen itse päättää kun on kirjan lukenut. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea.

Hautala on onnistunut kirjoittamaan niin täysiverisen kauhuromaanin kuin vain voi tehdä. Ja parasta kauhuahan on se mitä ei näe, vaan sen tuntee jossain tuolla syvällä ytimissä. Jo pelkästään kirjan kansi antaa hyvän kuvan mitä tuleman pitää, hiipivää kauhua, kauheaa mummoa. Kirja on vauhdikas, viihdyttävä, pelottavakin tietyllä tapaa.

Kirjassa Maisa aloittaa tutkimukset väitöskirjaansa varten ja kohteena on tietenkin tarinat jotka koskevat Kuokkamummoa, mutta kun tarpeeksi syvältä kaivelee ja toisten asioihin sotkeutuu niin hän ei voi aavistaa millaisen tapahtumaketjun hän laukaisee. Sagal Yusuf on yksi tarinan päähenkilöistä, joka on mukana niinsanotussa Kuokkamummokultissa. Takautumat joita kirjassa on, tuovat lisäväriä ja syvennystä tarinaan ja ne on osittain yksi kauhun lisäämistapa.

Kirjan ehkä mielenkiintoisin ja muistettavin hahmo kaikkien muiden ohella on Kalastaja, joka yrittää pitää uteliaat poissa von Bondorffien huvilalta. Kalastaja uistelee pääasissa kaloja, mutta myös koiria ja ihmisiä unohtamatta. Kuin myös näissä Kalastajan tapauksissa, niin muissakin Hautala on osannut kertoa hienosti kauhuasioita fiilispohjalta, miten sen tuntee, ei miten sen näkee.

Varmaan jokaisen meidän kotipitäjässä on hahmo tai hahmoja, joista voisi kirjoittaa kirjan, ja jokainen voi keksiä sellaisia itsekin ihan kadulla kulkevista ihmisistä, joita näkee päivittäin. Mulle itselle tälläisiä hahmoja on mm. Arpamies, joka joka päivä käy ostamassa R-kioskilta arvan, valkohanskamies, mies joka kulkee aina valkoiset hanskat kädessä, tosin häntä ei ole nyt näkynyt hetkeen, sitten on kyyrypappa, joka potkuttelee rollaattorilla selkäkyyryssä, unohtamatta tietenkään pillipiiparia joka aina kesäisin sulostuttaa meitä naapuritalon terassilla pillimusiikilla. Nämäkin voi olla joskus ns. urbaanilegendoja, jotka on olemassa mutta niiden olemassa oloa ei moni tiedä.

Marko Hautala on tehnyt viime vuosien kauheimman kirjan ja seuraavalle Hautalan kirjalle on erittäin suuret odotukset, voi vielä laittaa paremmaksi?

Ellei Kuokkamummo valloita Amerikkaa, niin vika on heissä, ei Hautalassa.



"Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia. Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto."

Marko Hautalan teokset:

2014 Kuokkamummo
2013 Unikoira
2011 Torajyvät
2009 Käärinliinat
2008 Itsevalaisevat
2002 Kirottu maa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…