Raija Pelli
Kikka: Mä haluun viihdyttää
Docendo, 2020
Vaikka Kikka teki levyttävänä artistina hyvin lyhyen uran Suomessa on hän silti yksi Suomen myydyimmistä artisteista. Kikka julkaisi elinaikanaan vain kuusi albumia, mutta jokainen hänet muistaa. Kikka muistetaan hiteistä, jotka olivat ns. pikkutuhmia lauluja. Niissä lauluissa ei sanottu suoraan mitä oli laulun sanojen takana vaan ne kumpusivat kiertoilmaisuksien kautta kuten laulu Sukkula venukseen.
Kirjan kirjoittaja Raija Pelli kertoo Kikan tarinan omasta näkökulmastaan, eli ystävän silmin. Hän oli Kikan tuttu uran alusta saakka aivan Kikan viimeisiin päiviin saakka. Hän eli artistin surut ja ilot. Voisi jopa sanoa, että Kikalla oli kahdet kasvot, hän oli päivällä kotihengetär ja kun iltahämäryys saapui kuoriutui hänestä diskobiitin kuningatar, mahtava, osaava laulaja. Nämä kaksi persoonaa lopulta sekoittivat sen varran palettia, että perhe-elämä kuin myös ura koki kolauksia. Kikka itse olisi ilmeisesti halunnut uudistautua ja esittää myös muua kuin "pornahtavia" lauluja mutta kun hänet oli niistä tunnettu ei hänen herkkä puoli uponnut yleisöön. Keikka silti riitti vaikka levyt eivät enää myyneetkään loppuvuosian.
Uskon, että Kikasta riittäisi tarinaa paljokin mutta tämä on ystävän puheenvuoro ystävästä jonka ura ja elämä loppui liian aikaisin. Kirja antaa artisti Kikasta raadollisen kuvan ja siitä toisesta puolesta herän kuvan, ihmisen kuvan joka halusi olla rauhassa mutta julkisuuden vuoksi ei sitä saanut olla.
Kommentit
Lähetä kommentti