Siirry pääsisältöön

Markku Ropponen - Kuhala ja haudan pitkä varjo


Markku Ropponen
Kuhala ja haudan pitkä varjo
Tammi, 2017



"Vastavihitty Kuhala on kuin uusi mies, hän rakastaa vain rauhaa ja ihanaa Anastasiaa, mutta menneet eivät unohdu ja hän tajuaa olevansa tappolistalla. Romantiikka on vallannut Otto Kuhalan, hän pohtii salaa eläköitymistäkin. Mutta edes kalareissu Hippu-koiran kanssa ei suju leppoisasti. Ensin tarttuu uistimeen järvihirviö ja kun siitä selvitään, Kuhala tuijottaa taas kerran pistoolin piippuun. Kuhalan kiireet vain pahenevat, kun julki tulee vanhan suohaudan salaisuus. Häntä uhataan nyt henkilökohtaisemmin kuin koskaan, eikä tämä totisesti ole asia, josta kertoa vaimokullalle heti avioliiton ensi metreillä."

Kuhala ja haudan pitkä varjo on Ropposen kuudestoista Kuhala kirja. Ropponen on jyväskyläläinen kirjailija joka teki edellisellä romaanilla Kuhala ja isku Helsingissä onnistuneen pakomatkan Jyväskylästä, mutta ikäväkseni totean että Kuhala onnistui tekemään onnistuneen mahalaskun takaisin Jyväskylään. Kuhala meni naimisiin ja hänestä tuli romantiikan vallannut mies, mutta mikä jäi kirjasta päälimmäiseksi tarinan ohella, tai oikeastaan se meni ohi tarinan oli Hippu-koira. Itseäni lukijana alkoi ärsyttämään se miten Ropponen monella sivulla kertoi, että Hippu teki sitä, Hippu teki tätä. Vaikka Ropponen on taitava tarinan kertoja ja osaa lykätä tarinassaan toimintaa ja huumoria sopivassa suhteessa niin tämän kirjan kohdalla Hippu-koira veti sen pidemmän korren ja se oli huono asia. Ropposen pitäisi nyt nopeasti päästä eroon Hippu-koiran pitkästä varjosta ja unohtaa koko koira. Vaikka koira tuo Kuhalan karskiin olemukseen pehmeyttä ja lutuisuutta niin se vie myös uskottavuutta.

Ropponen on pitkään kirjoittanut sankaristaan Kuhalasta, ja suurin osa on ollut laadukkaita ja nautittavia kirjoja, mutta olisiko aika palata rikosromaaneihin joissa sankarina ei olisi Kuhala vaan joku muu, uusi hahmo tai edes tehdä yhden kirjan pituisen syrjähypyn pois Kuhalasta ja kirjoittaa yhden itsenäisen rikosromaanin ilman jatko-osia. Ja Hippu-koiralle ehdottomasti oma kirjasarjansa. En inhoa Hippua, mutta tässä kirjassa oli sitä liikaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seppo Jokinen - Vakaasti harkiten

Seppo Jokinen Vakaasti harkiten CrimeTime, 2017
Yhden sivulaukauksen jälkeen Jokinen tekee taas selvää jälkeä
Otsikossa viittaa Jokisen edelliseen dekkariin, Rahtari, joka oli (huom! omasta mielestäni) yksi Jokisen epäonnistuneimpia dekkareita. Onneksi Jokinen teki paluun ja uusin dekkari Vakaasti harkiten, taasen on Jokisen parhaimistoon kuuluvia teoksia.
Joku on iskenyt naskalin uhrin niskaan uimarannalla, tästä alkaa tarina joka pitää lujassa otteessa loppuun saakka. Jännäksi tarinan osoittain tekee, se että lukijalle kerrotaan murhaaja heti kättelyssä ja lukija onkin asemassa jossa se tietää murhaajan mutta rikosta tutkivat poliisit eivät. Mutta kun löytyykin toinen uhri, jolla törröttää myös naskali niskassa, ja ensimmäisesta syytetty istuukin vankilassa? Kuinkas näin kävi? Jokinen on punonut naskalinterävän juonen niin rikoksista, kuin myös tuttuun tapaan Koskisen omasta henkilökohtaisesta elämästä.
Kotimainen laatudekkari voi hyvin ja paljolti siitä on kiittäminen Seppo Jokista…

Christian Rönnbacka - Tuonen korppi

Christian Rönnbacka Tuonen korppi Crime Time, 2017

Tuonen korppi on Christian Rönnbackan seitsemäs Hautalehto -sarjan kirja. Vuodesta  2012 lähtien Rönnbackalta on totuttu saamaan luettavaksi uusi dekkari. Itselleni Rönnbackan uuden kirjan ilmestyminen on aina kova juttu ja odotuksia täynnä.
Rönnbacka ei ole vielä onnistunut kirjoittaman hutilyöntiä vaan kirja kirjalta hän koventaa otetta ja on ollut ilo huomata, että kaksi viimeisintä Hautalehto -dekkaria on ollut varsin kovaa kamaa. Rönnbackan kielenkäyttö ei välttämättä saa kaikilta lukijoilta tyylipuhtaita pisteitä, mutta vittu jos kirjailijan tyyli kiinnosta niin jätä ihmeessä kirja väliin, mutta sitten se on oma häpeä nimittäin Rönnbacka on tämän hetken kuumin dekkarikirjailija.

Itse pidän hyvinkin paljon Rönnbackan tyylistä jossa juurikin tämä edelläkin mainittu sana on viljelty siellä täällä mutta ei liikaa. Liian moni on tosikko, joka ei suvaitse kirjassakaan kielenkäyttöä joka on halventavaa mutta nykynuoriso taitanee kuiten…

Marko Lönnqvist - Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist Elämäni gangsterina toim. Jarkko Sipilä Crime Time, 2016
"Rikostoimittaja Jarkko Sipilä on toimittanut moottoripyöräjengin jäsenen muistelmat. Ennenäkemätön kuvaus liivijengien tiukasti salatusta, huumehöyryisestä ja väkivaltaisesta maailmasta."

En yleensä lue paljoakaan elämänkerta kirjallisuutta, mutta Marko Lönnqvistin tarina tuntui kiinnostavalta ja se sai tarttumaan kiinni kirjaan. Tämä on elämänkerta jollaista en ainakaan muista että olisi ennen julkaistu tai ne ei ainakaan ole saanut niin suurta mediahuomiota. Yksi syy lienee siinä, että kirjan kirjoittaja on yksi Suomen vaarallisemmaksikin rikolliseksi tituleerattu entinen Cannonball jengin jäsen. Yleensä nämä jengin jäsenet mielletään rikollisiksi mutta jokaisen miehen taustalla on kuitenkin yleensä normali perhe-elämä ja moottoripyörä touhu on heidän harrastus, työ tai ainoa vapaa-ajantoimi kotona odottavasta perhe-elämätä.
Äskettäin Arman Alizad vieraili Arman Pohjatähden alla ohjelmassaan samaisen…