Jo Nesbø
Lepakkomies
Johnny Kniga, 2017
Nesbøn Lepakkomies ilmestyi vuonna 1997, eli tämä on, kuten kannessakin lukee, 20v. -juhlapainos. Lepakkomiehen jälkeen on ilmestynyt yhdekän Harry Holesta kertomavaa dekkaria ja sarjan yhdestoista ilmestyy myöhemmin tänä vuonna ja on nimeltään Jano. Uuden Harry Hole kirjan lisäksi ilmestyy elokuva, joka perustuun sarjan seitsemänteen osaan, eli Lumimieheen. Kuten kirjassa kerrotaan, vuosi 2017 on Jo Nesbøn ja Harry Holen.
Jo Nesbø oli minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tämä oli ensimmäinen kirja jonka kirjailijalta luin. Koska kirjasta oli otettu juhlapainos, sekin jo osoittaa että jotain erikoista ja hyvää on pakko olla tässä kirjailijassa ja erityisesti hänen luomassaan Harry Holessa.
Harry Hole on saanut komennuksen Australiaan, ei lomailemaan vaan tutkimaan norjalaistytön kuolemaa. Parikseen hän saa syntyperäisen austraalialaisen Andrew Kensingtonin. Tapaus ei ole helppo, eikä yksinkertainen vaan se muuttuu hetki hetkeltä vaikeammaksi. Mukaan tulevat prostituutio, huumeet ja kaupan päälle vielä omat haamut jotka nostavat päätään jatkuvasti. Harry Hole saa jatkuvasti vihjeitä koskien tapausta, ja monet henkilöt johdattavat häntä oikeaan suuntaan ja lopulta oikeastaan päästään vasta sellaiseen dekkari meininkiin kuin odotin kirjalta.
Tämä ensimmäinen Harry Hole kirja on kaikenkaikkiaan mainio teos, se on viihdyttävä mutta osaa olla myös kutkuttavan jännä. Uskon että tulen lukemaan myös jatkossa Jo Nesbøn kirjoja. Dekkareiden lisäksi hän on kunnostautunut mm. lastenkirjailijana ja on häneltä ilmestynyt muitakin dekkarihenkeen sopivia kirjoja kuin nämä Harry Holet.
Seuraava Harry Hole ilmestyy maaliskuussa, joten pitää kiirettä saada luetuksi numerosta kaksi, numeroon kymmenen. Ehkä en välitä järjestyksestä vaikka taustalle saattaa tulla pyörimään jokin tarina joka vaatii järjestystä mutta hyvät kirjat voi lukea aina uudelleen ja niiden pariin voi palata jos taustatarinassa jokin jää askarruttamaan.
Harry Hole oli hyvä kirja, ja tähän loppuun voinee heittää jälleen sen saman fraasin joka ei ole yksin minun päässäni vaan monen muunkin, miten Norjasta ja muista Pohjoismaista tulee niin paljon hyviä kansainvälisen tason jännityskirjailijoita, mutta Suomesta ei juuri ollenkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti